tag:blogger.com,1999:blog-69943632993531090502024-03-13T06:05:54.075+02:00 YksinkertaisuuteenUnknownnoreply@blogger.comBlogger229125tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-48953597245860155392019-02-23T19:38:00.001+02:002019-02-23T19:38:28.639+02:00Talviasioita<div style="text-align: justify;">
Blogi näyttää jääneen vähälle huomiolle. Näin on tietysti aina ollut, jos lukijoita ajatellaan, mutta nyt ei ole itsekään tullut juuri ajateltua kirjoittamista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuulumisia:</div>
<div style="text-align: justify;">
- Viimeinen opiskeluvuosi on aivan yhtä stressaava kuin aiemmat. Tosin nyt kevätlukukaudella oppilaitokselle tarvitsee raahautua enää enintään parina päivänä viikossa</div>
<div style="text-align: justify;">
- Edellisen seurauksena tartuin tammikuussa erääseen työtarjoukseen ja käyn nyt toistaiseksi 2-4 päivänä viikossa tekemässä sijaisuuksia (omassa tulevassa ammatissani) työpaikassa, jossa sijaisen asema on hyvin huono, mutta en nyt ainakaan vielä valita, koska rahasta on huutava pula ja saan hyvännäköisen rivin cv:hen ja opetella työtä melko monipuolisesti</div>
<div style="text-align: justify;">
- Valmistumisen jälkeinen elämä ahdistaa hieman. Työpaikkoja on tällä alueella tarjolla vain satunnaisesti</div>
<div style="text-align: justify;">
- Aloin loppukesällä seurustella erään vanhan ystäväni kanssa. On aivan kamalan mukavaa ja olen rakastunut</div>
<div style="text-align: justify;">
- Uusi mielialalääke toimii edelleen vähintäänkin tyydyttävästi mutta on edelleen helvetin kallista</div>
<div style="text-align: justify;">
- Lapsi elää ja voi hyvin</div>
<div style="text-align: justify;">
- Kissat elävät ja voivat hyvin</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Voiton puolella, sanoisin. Miten teillä?</div>
Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-1176999618483828102018-07-14T17:44:00.003+03:002018-07-14T17:44:58.315+03:00Kesäasioita<div style="text-align: justify;">
On ollut monenlaista. Todella vaikea kevät ja alkukesä, toisaalta apua on ollut säännöllisistä käynneistä psykologilla. Noin kuukausi sitten päätin että riittää ja hain reseptin mielialalääkettä varten. Otin uutta lääkettä josta ei ole vielä kokemuksia pitkäaikaiskäytöstä, kun en halunnut sitä mitä aiemmin käytin. No joka tapauksessa, mieli on parempi. Ainakaan vielä eivät ole kaikki tunteet latistuneet. Toisaalta synkimmät olotilat ovat jääneet pois ja ajatukset tuntuvat selkeähköiltä. Jatkan psykologilla käymistä ensi kuussa; hänen mielestään voisin aloittaa jälleen psykoterapian. Olen kyllä samaa mieltä. Sitä asiaa pitäisi viedä eteenpäin syksyn aikana.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen myös kesätöissä - siis ensimmäistä kertaa palkkatöissä sitten raskaaksi tulemisen vuonna 2011. Keväällä sain koulussa suoritettua kaiken vaadittavan, jotta opintopistekertymä sallii jo tilapäisen tulevassa ammatissa työskentelyn. Työ on mukavaa, mutta vaativaa ja työmatka on pitkä. Lapsi on siksi paljon isällään ja mummolassaan ja ikävöin häntä kovasti. Aika kuluu toisaalta niin nopeasti, että kohtahan tässä jo palataan arkeen. Odotan kyllä aivan innoissani ensimmäistä palkkapäivää.</div>
Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-22688930979493578652018-02-28T10:06:00.000+02:002018-02-28T10:06:44.675+02:00Niin muuten<div style="text-align: justify;">
Tuli mieleen, että viimeaikaiset vähäiset blogikirjoittelut voivat antaa sellaisen kuvan, että Tinder on tällä hetkellä jotenkin tärkeä asia elämässäni. Joku mahdollinen lukija voi jopa luulla, että Tinderin parissa vietetty aika on johtanut vähäisiin kirjoitteluihin. No, ei ole asian laita näin. En avaa Tinderiä päivittäin enkä viikoittain enkä todellakaan ole tavannut yhtän ihmistä sen kautta. En vain ole jaksanut kirjoittaa siitä, miten itselläni oikeasti menee, koska en jaksa ajatella koko asiaa. Ei kestänyt kuukautta kauempaa se uudestavuodesta alkanut hyvä vointi, vaan vaikeaa on. Ajattelin vain mainita.</div>
Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-47289186780125702412018-02-12T18:34:00.000+02:002018-02-12T18:34:39.440+02:00Tinder-turnoffeja yms.<div style="text-align: justify;">
Muutamat asiat ihmisten Tinder-profiileissa ovat ns. instant-turnoffeja <span style="font-size: x-small;">(eli välittömästipoispäältäkääntäjiä)</span>:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
-jo mainitsemani "kerron kaiken itsestäni pelkillä emojeilla", tiedoksi: kukaan ei ymmärrä mitä helvettiä yrität sanoa</div>
<div style="text-align: justify;">
-kuva, jossa poseeraat selvästi entisen tai nykyisen puolison tmv. kumppanin kanssa</div>
<div style="text-align: justify;">
-kuva, jossa poseeraat lomamatkalla hassun ja todennäköisesti riistetyn turistienviihdyttäjäeläimen kanssa</div>
<div style="text-align: justify;">
-kahdeksan kuvaa Fingerpori-ruuduista tai mietelauseista, ei yhtään itsestä</div>
<div style="text-align: justify;">
-neljä kasvokuvaa kasvojen eri puolista, kaikki otettu saman vaatekaappirivistön edessä samana päivänä (ei sitä keskitietä niin vaikea ole löytää)</div>
<div style="text-align: justify;">
-"ämpäri kaupan päälle", kiinnostaisi kyllä aidosti montako kertaa tuolla lainilla on päästy treffeille</div>
<div style="text-align: justify;">
-"olethan minua lyhyempi ja pitkähiuksisempi" ynnä kahdeksantoista muuta ulkonäkövaatimusta elämänkumppanille</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
ja onhan noita muitakin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Asiasta laskiaispullaan, katselin kun lumilautailijoille jaettiin mitaleja ja lajin nimenä oli Ladies' slopestyle. Siis mitä on tapahtunut woman-sanalle? Tarvitseeko se sukupuoli nyt yhtäkkiä söpön lellittelynimen tuollaisessa yhteydessä, jossa on tietääkseni aina puhuttu yksinkertaisesti miehistä ja naisista? Olen kuin halolla päähän lyöty.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-3741377231134665222018-01-26T22:33:00.001+02:002018-01-26T22:33:10.728+02:00Filantrooppi<div style="text-align: justify;">
On yksi sana, joka aina pakenee mielestäni, kun tarvitsisin sitä: filantrooppi. Tämän viikon alussa sille olisi ollut käyttöä eräässä keskustelussa, mutta sana suostui tulemaan vain kielen päälle, ei ulos suusta. Siinä kielen päällä se sitten pysyttelikin neljä päivää, kunnes juuri äsken sain sen kakaistua ulos.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mainitun keskustelun ja siinä tapahtuneen sanan kadotuksen yhteydessä tajusin, että minulta on erittäin harvoin mikään sana hukassa. Huomasin myös, että ääntöelimistöni alkoi kauhealla vimmalla etsiä sanaa, tai edes siinä esiintyviä äänteitä. Suusta tuli ulos pari sellaista epäsanaa, jotka olivat ilmeisesti parasta, mihin aivoni sillä hetkellä pystyivät. Päätin, että en etsi hukattua sanaa internetin ihmeellisestä maailmasta, vaan aivojumppautan itseäni kunnes muistan sanan. Viikon aikana olen siis aina välillä (kotona, yksin) tehnyt aktiivisia ponnistuksia filantroopin löytämiseksi ja siinä matkan varrella kirjannut ylös puhelimen muistilappusovellukseen ne versiot, joita aivoni (ääntöelimistön suosiollisella avustuksella) ovat spontaanisti tarjonneet vaihtoehdoiksi. Tässä lista niistä aakkosjärjestyksessä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table border="0" cellpadding="0" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; width: 144px;">
<colgroup><col style="mso-width-alt: 5120; mso-width-source: userset; width: 108pt;" width="144"></col>
</colgroup><tbody>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt; width: 108pt;" width="144">Afakolyytti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Akrapyyli</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Algefagi</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Alkronaatti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Amakolyyni</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Amalfyytti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Amorootti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Artefantti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Bajaali</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Befantti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Dajulantti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Distomaani</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Fadekaatti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Faguutti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Fenokeetti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Fentomaani</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Hartesaani</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Hestofagi</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Hydrolyytti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Hykrylaatti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Hypantooppi</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Hypoflyygi</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Höpyflögi</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Karalyytti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Komaniitti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl63" height="19" style="height: 14.4pt;">Kulledaani<br /><table border="0" cellpadding="0" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; width: 144px;">
<colgroup><col style="mso-width-alt: 5120; mso-width-source: userset; width: 108pt;" width="144"></col>
</colgroup><tbody>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt; width: 108pt;" width="144">Melkofagi</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Melkuuli</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Palsterfagi</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Parofaatti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Peliforaatti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Penokaatti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Perikolyytti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Perikulaari</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Polyfaatti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Porotyyppi</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Pörylääri</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Sakrenomi</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Sudikaatti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Sufenogi</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Sufolaatti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Syfikaatti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Symäntti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Syntakti</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Sypölääri</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Tahifaali</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Tefaali</td>
</tr>
<tr height="19" style="height: 14.4pt;">
<td class="xl65" height="19" style="height: 14.4pt;">Teflaani</td>
</tr>
</tbody></table>
</td>
</tr>
</tbody></table>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-2922780994142453512018-01-21T16:04:00.000+02:002018-01-21T16:04:37.448+02:00Success<div style="text-align: justify;">
Alan vähitellen hahmottaa, miksi yksinhuoltajia pidetään jotenkin viallisina. Neuvottelin lapsen kanssa pitkällisesti siitä, voiko ja uskaltaako hän jäädä yksi kotiin katsomaan lastenohjelmaa ehkä noin kymmeneksi minuutiksi, kun minä vien nettikirppiksellä myymäni hyllyn alakertaan ja sovittuun aikaan luovutan sen ostajalle heti tämän kurvattua paikalle autollaan. Lapsi oli rohkealla mielialalla, joten sovimme että hän jää sitä ohjelmaa katsomaan. Minä raahasin hyllyn (joka ei mahtunut hissiin mutta oli onneksi kevyehkö) alas viisi kerrosta ja jäin vierasparkin viereen odottelemaan ostajaa, jota ei sitten kuulunutkaan paikalle. Vajaan kymmenen minuutin päästä päätin käydä hakemassa lapsen jatkamaan odottelua kanssani. Rappukäytävään päästessä siellä raikui jo lapsen paniikkihuuto ja monista asunnoista oli tullut ihmisiä käytävään katsomaan, mistä on kysymys. Kymmenen minuuttia oli siis sittenkin liikaa ja nyt minä näytän lapsen heitteillejättäjältä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lasua odotellessa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ostaja ei muuten ikinä tullut hyllyänsä hakemaan eikä myöskään jaksanut ilmoittaa, ettei aio tulla. Minä sitten pidän Facebook-kirppiksistä.</div>
Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-18946344584943257032018-01-12T20:48:00.000+02:002018-01-12T20:48:39.757+02:00Myyjä<div style="text-align: justify;">
Tänään ei tarvinnut mennä koululle, joten lähdin liikkeelle keskustan suuntaan, ettei tulisi vietettyä ihan koko päivää sohvalla. Tarvitsin oikeastaan vain viherkasvilannoitetta, mutta kävin parissa vaatekaupassa pyörimässä, jotenkin muodon vuoksi kai. Yhdessä niistä viivyin pitkän tovin ja kävin sovituskopissakin. Tänä aikana kaksi eri myyjää tervehti minua, toinen heistä kolme kertaa. Meinasi jo alkaa ärsyttää. Eikö jonkinlainen naamamuisti olisi heidänkin työssään ihan hyödyllinen ominaisuus? Jos ei muuten, niin siksi ettei asiakkaiden tarvitsisi tuntea sellaista myötähäpeää kuin minä tänään. En ostanut mitään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä viikko on ollut hyvä viikko, itse asiassa paras aikoihin. Olen yksin kotona, olen käynyt koulussa pyörällä ja syönyt terveellisehkösti sekä päässyt hyvin alkuun kevätlukukauden opiskeluhommissa. En oikein uskalla enempää tätä hehkuttaa, edes mielessäni, tulevan pettymyksen minimoimiseksi.</div>
Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-10876476074329290792017-12-30T19:51:00.000+02:002017-12-30T19:51:06.469+02:00Joulun ihme<div style="text-align: justify;">
Huomasin äitini kirjahyllyssä kotimaisen kirjailijan uuden teoksen, jonka haluaisin lukea, joten pyysin luvan sen lainaamiseen, sitten kun lähtisin kotiin. Lähtöpäivänä pakatessa muistin kirjan ja menin kirjahyllylle sitä hakemaan, mutta kirja ei ollut siellä. Sillä paikalla oli Aku Ankan taskukirja. Neljä ihmistä etsi kotimaisen kirjailijan uutta teosta viiden minuutin ajan turhaan, sitten oli pakko lähteä. En kai sitten lue sitä.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-53587957407229061062017-12-25T18:36:00.000+02:002017-12-25T18:36:13.736+02:00Jouluangst<div style="text-align: justify;">
Viime yönä näin unta, että osallistuin musiikkiesitykseen jossakin koululla, ehkä lukiolla. Toinen esiintyjä soitti nokkahuilua ja minä melodicaa. Kappale oli Somewhere over the rainbow. Paitsi että juuri ennen esityksen alkua tajusin unohtaneeni tyystin harjoittelun ja sain paniikkikohtauksen enkä sitten mennytkään lavalle. Uneen kuului vahvasti se tunne, joka oikeastikin on läsnä kun jätän jotain tekemättä jännittämisen tai ahdistuksen vuoksi; että tiedän jo valmiiksi katuvani jälkeenpäin sitä, etten uskaltanut. Että olen vain kertakaikkisen paska.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Paniikkiasia tuli varmaan siksi nyt mieleen, kun alkaa tämä äitini nurkissa olo taas hieman ns. kuumotella. Eilen saatiin lahjaksi kasa turhaa romua (pattereilla toimivia äänekkäitä leluja ja miljoonas sekä miljoonasensimmäinen Lego-maasturi) ja toinen kasa suklaata, jota minä en edes voi syödä. Lapsi tietysti sekosi ja menetti keskittymiskykynsä viimeisetkin rippeet. Minuun iski tavara-ahdistus saman tien. Tänään sitten vielä ihmisahdistus siihen päälle, kun isoveli perheineen saapui. Uutisissa kerrottiin juuri, että jouluahdistus on melko yleistä. Ihanko totta?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Joulun hyviä puolia:</div>
<div style="text-align: justify;">
- täällä on lunta ja pikkupakkasta</div>
<div style="text-align: justify;">
- on päässyt saunaan</div>
<div style="text-align: justify;">
- kaikki tekemäni vegaaniset jouluruuat onnistuivat loistavasti, eli olen syönyt hyvin</div>
<div style="text-align: justify;">
- en keksi muuta vaikka mietin pitkään</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-1976476575348142852017-12-21T21:14:00.000+02:002017-12-21T21:14:05.275+02:00PimeysHyvää <a href="https://www.youtube.com/watch?v=teEnIQj4v0U" target="_blank">talvipäivänseisausta</a> jokaiselle.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-12327357356168604232017-12-15T15:06:00.000+02:002017-12-15T15:06:27.838+02:00Läikkyy<div style="text-align: justify;">
Nukuin viime yönä ehkä kolme tuntia hyvin ja sitten neljä tuntia jotenkuten tai en ollenkaan. Eilen tuli Tinderissä ns. mätsi <span style="font-size: x-small;">(yök)</span> erittäin mielenkiintoisen oloisen henkilön kanssa. Semmoisen, että oikein semmoinen läikähdys tapahtui sisällä, mikä on kyllä erittäin harvinaista. <span style="font-size: x-small;">(Läikähdys on kyllä oikeastaan todella outo sanavalinta, mutta ei tule nyt parempaakaan mieleen.)</span> Illalla ennen petiin nmenoa laitoin sille viestin, joten luonnollisesti mieli keskittyi jännittämään mahdollisen vastauksen saapumista <span style="font-size: x-small;">(jota ei vielä ole tullut, yhyy)</span> ja nukahtaminen oli vaikeaa. Kun uni viimein oli saapunut, niin saapui myös lapsi viereen nukkumaan ja kolistelemaan kyynärpäitään minun kylkiluihini ja leukaani. Sitten alkoi aivan jumalaton kissaralli. Pitkästä aikaa on tarvinnut tällä viikolla käyttää suihkupulloa yön pahimpien metelöintien rauhoittamiseen. Nyt meno jatkui aamukuuteen, jolloin mietin, että kohtahan tästä jo pitää nousta joten voisi nousta saman tien, mutta sitten kuitenkin jotenkin nukahdin ja olin aivan naatti herätyksen soidessa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Siispä vietyäni lapsen hoitoon toimin kuten huono vanhempi toimii ja menin takaisin nukkumaan. Oli ehkä kolmas kerta ikinä, joten ehkä minä en ole vielä aivan maailman huonoin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sitten kävin viemässä tavaraa SPR:n myymälään, ja uimassa, ja ruokakaupassa noin miljoonan muun ihmisen kanssa. Hyvin ehti kaiken, ja vielä juoda kahvit päälle.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-64675002883013507392017-12-14T13:12:00.000+02:002017-12-14T13:12:13.598+02:00Laiskuri<div style="text-align: justify;">
Löysäilen tällä viikolla kaiket päivät kotona, mutta lapsi on päivähoidossa. Olen huono vanhempi. No on minulla yksi kirjallinen koulutehtävä vielä kesken, ja maanantaina oli vietettävä iltapäivän verran aikaa koululla. Enpä tiedä mistä nyt on kyse, mutta olin taas saada siellä ahdistuskohtauksen. En kerta kaikkiaan tunne kuuluvani sinne. Luulen ja toivon, että työelämässä helpottaa hieman.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikka työharjoittelun aikana heräsin vaivatta ennen kuutta joka aamu, olen nyt oitis muuttunut takaisin laiskaksi itsekseni. Herätys soi klo 7.02 ja silmien avaaminen tuntuu aina yhtä mahdottomalta. Onneksi olen saanut näiden päivien aikana tehtyäkin sentään jotain. Siis siivottua ja koottua muutaman kassillisen pois lahjoitettavaa tavaraa. Jostain syystä myös pestyä kylpyhuoneen lattian pesukoneen kohdalta. En kyllä suostu kutsumaan tätä miksikään joulusiivoksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ärsyttää Tinder. <span style="font-size: x-small;">(No ei sillä tavalla aktiivisesti ärsytä, että miettisin sitä paljon, mutta jos satun avaamaan sen, niin ottaa päähän.)</span> Moni ihminen kirjoittaa profiiliinsa itsestään jonkinlaisen kuvauksen, toiset eivät ollenkaan<span style="font-size: x-small;"> ja heidät minä jätän suosiolla rauhaan</span>. Mutta sitten on niitä, jotka suorittavat tuon itsensä kuvailemisen emojirivin avulla. Minä en jumalauta ymmärrä. Jos siinä kuvauksessa on vaikka yksi pojaksi oletettava ukkeli ja yksi tytöksi oletettava akkeli, niin tarkoittaako se, että tällä henkilöllä on yksi poikalapsi ja yksi tyttölapsi? Vai että hän nyt vain yleisemmin ottaen pitää lapsista ja haluaa perustaa perheen? Vai että hän on heterosuhteessa? Vai että hän etsii heterosuhdetta? Olenko yksinkertainen, kun en ymmärrä? Ehkä pikemmin moninkertainen. Ei ole tuo emojihomma tällaisia kaiken ylianalysoivia ajattelijoita varten. Mitä liikkuu mielessä ihmisellä, joka ajattelee, että saa kattavasti ja selkeästi kuvailtua itsensä, elämäntilanteensa ja toiveensa semmoisten pienten kuvien avulla? Pelkään, ettei paljoakaan <span style="font-size: x-small;">koska se ei toimi</span>.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-68437287916783696852017-12-09T16:59:00.000+02:002017-12-09T16:59:09.294+02:00Tarkemmin ajatellen<div style="text-align: justify;">
Ei sen eilisen kahvikumppanin kanssa tule kyllä mitään suhdetta kehkeytymään. Tunne on varmaan molemminpuolinen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En kyllä tajua, miten voisin ikinä löytää ketään semmoista, jonka kelpuuttaisin. Ei sillä, pärjään minä yksinkin.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-11084401494793836712017-12-08T20:04:00.000+02:002017-12-08T20:04:24.207+02:00Kahvit<div style="text-align: justify;">
Kävin treffeillä. Tai sanotaan nyt että kahveilla, koska <i>treffit</i> kuulostaa jotenkin siltä, että olisi pitänyt olla jotain romanttista ilmassa, ja sellaisesta taitaa olla turha minun kohdallani haaveilla, olen lähtökohtaisesti sen verran kyyninen ihminen. Kahvikumppani vaikutti kyllä aika mukavalta. Löytyi yhteisiä puheenaiheita pariksi tunniksi siitä huolimatta, että kiinnostuksenkohteemme tuntuvat olevan aika erilaisia. Eipä tuosta nyt oikein muuta osaa sanoa tässä vaiheessa. Ei siis ollut mitään maagista kipinöintiä, mutta voisin minä uudestaankin lähteä jos kutsu kävisi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Työharjoittelu päättyi. Sain pelkkää kiittävää palautetta, mistä tuli hyvä mieli. Nihkeän alun jälkeen kaikki menikin siis aika hyvin ja jakso oli sillä tavalla antoisa, että tunnen oikeasti kehittyneeni niissä asioissa, missä pitikin kehittyä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sitten kävin uimassa ensimmäistä kertaa neljään viikkoon ja totesin olevani rapakunnossa, kuten odottaa saattoi. Pakotin itseni räpiköimään kilometrin ja sitten istuin puoli tuntia saunassa <span style="font-size: x-small;">(siinä jossa on lempeämmät löylyt)</span>.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-77429756573629325782017-12-06T21:58:00.000+02:002017-12-06T21:58:27.804+02:00Erikoisen näköinen<div style="text-align: justify;">
Kyllä ei saisi olla tämmöisiä yksittäisiä vapaapäiviä keskellä viikkoa. Koko päivän ajattelee, että on lauantai ja sitten pettyy, kun alkuillasta muistaakin, että ei olekaan huomenna sunnuntai vaan ihan tavallinen arki ja aikainen herätys.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tässä yhtenä päivänä kuuntelin, kun nelikymppinen naisoletettu kertoi järkyttyneensä rypyistään ja parista finnistä hiusrajassa. Minä hämmennyn tuollaisista puheista vallan. Itse olen kai aina ollut <span style="font-size: x-small;">(osittain biologian ansiosta ja osittain omasta halustani)</span> sillä tavalla marginaalissa oman ulkonäköni kanssa, että siihen liittyvät traumat on tullut käsiteltyä jo moneen kertaan eikä mikään oikein enää järkytä vaan päin vastoin oma keho tulee vanhemmiten viimeinkin vähän kotoisan oloiseksi. En ole koskaan ollut yleisen käsityksen mukaisesti kaunis, vaan joko ruma tai sitten "erikoisen näköinen"<span style="font-size: x-small;">, mikä taitaa kyllä olla vain häveliäämpi tapa sanoa että ruma</span>. Ehkä keski-ikäistyminen on sitten vaikeampaa sellaiselle, joka on ollut aina erityisen hehkeä ja pitänyt ulkonäköään jopa jollain tavalla vahvuutenaan. Minun kävi vähän puhujaa sääliksi, ei siksi että hän on rupsahtamassa vaan siksi, että hän yllättyy siitä niin kovin.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-55254813815790040442017-12-01T18:00:00.000+02:002017-12-01T18:00:42.338+02:00Sukupuolesta<div style="text-align: justify;">
Sukupuolijutut ovat olleet mielessä tällä viikolla aika paljon. Ehkä tässä on ajattelun aktivaattorina toiminut ainakin osittain työharjoittelupaikan kahvihuonekeskustelu, johon en toki itse tohtinut osallistua, mutta kuuntelin vierestä. Keskustelu koski tietysti sitä, miten vaikeaa on, kun nykyään "ei saa" sanoa tyttöjä tytöiksi ja poikia pojiksi. Kuulemma on täysi mahdottomuus kutsua lapsia henkilöiksi (Todella ärsyttävää saivartelua... miten olisi, jos kutsuisi heitä vaikka lapsiksi? Ja lisäksi heidän omilla nimillään? Itse olen ihan menestyksekkäästi tehnyt näin jo useamman vuoden ajan oman lapsen kohdalla ja ei tuo nyt kovin hämillään omasta identiteetistään vaikuta olevan). Ja tietysti käsiteltiin se, miten nykyään annetaan poikienkin pukeutua mekkoihin ja kyllä joku raja pitäisi olla, sillä johan biologia määrää jne. jne. jne. <span style="font-size: x-small;">jne. jne.</span> <span style="font-size: xx-small;">jne. jne.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Joku kerta tuollaisen keskustelun kuullessani minä vielä möläytän jotain tosi rumaa. Minähän olen itse elävä esimerkki siitä, miten "perinteiset" sukupuolistereotyypit ja -oletukset voivat saada ihmisen ns. sekaisin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Työharjoittelussa olen nyt huomannut, miten vaikeaa minun on ottaa vastaan palautetta toiminnastani. Erityisesti negatiivista palautetta, tietysti. Ensitulkintani on aina, että olen aivan kelvoton koko alalle, vaikka kritiikki koskisi vain yhden pienen työtehtävän suorittamista. Tänään olen miettinyt, voiko tuo kritiikin kestämisen vaikeuskin johtua siitä, kun on "aina" tuntenut olevansa vääränlainen joka paikkaan ihan pohjimmiltaan, kun ei tunne kuuluvansa ryhmään nimeltä Naiset eikä ryhmään nimeltä Miehet <span style="font-size: x-small;">(järjellä ajatellenhan minä voin olla ihan pätevä työntekijä riippumatta persoonastani, mutta kyllä tuollaiset sosiaaliset rakenteet vain vaikuttavat olevan ihmisille äärimmäisen tärkeitä mm. työelämässä. Monet ovat ihan hukassa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ongelmitta sujahda tuttuihin ja turvallisiin lokeroihin)</span>. Jotenkin tuo pienikin arvostelu kasaantuu kaiken sen kuran päälle, mitä on elämässään jo saanut niskaan. Yleinen ja henkilökohtainen myös jollakin tapaa sekoittuvat omassa mielessä, kun niin usein on joutunut kuuntelemaan tuollaisia kertomani kaltaisia keskusteluita, joissa ihmiset puhuvat vähemmistöistä aina niinkuin ne vähemmistön edustajat olisivat olemassa jossain toisessa ulottuvuudessa, eivätkä suinkaan esimerkiksi siellä heidän keskuudessaan työpaikalla. Arvostellaan siis minua aivan kuin en olisi paikalla. Ei tunnu mukavalta.<br />
<br />
Kuten olen aiemmin kirjoittanutkin, en ole kokenut että minun tarvitsisi tuoda muunsukupuolisuuttani esiin oikeastaan missään niin kauan kuin minkäänlaista virallista kolmannen sukupuolen edustajan statusta ei ole saatavilla. Olen saattanut vähän muuttaa mielipidettäni tässä asiassa viime aikoina, juuri sen vuoksi, että jatkuvat minuun kohdistuvat väärät olettamukset käyvät kieltämättä henkisesti aika raskaiksi. Kadulla vastaantulijat saavat edelleen ajatella ja lokeroida niin kuin haluavat, mutta nyt ymmärrän, että nuo tutummaksi tulevien ihmisten satuttavat virheoletukset voivat korjaantua vain, jos itse kerron heille tilanteeni. Pitäisi vain vielä osata arvioida, milloin on syytä tuoda esiin asiain oikea laita. Ehkä sen jotenkin vain tuntee? En tiedä. Asiaa tosiaan vaikeuttavat jonkin verran ihmisten erittäin voimakkaat ennakkoluulot. Toivottavasti saan kokea jonkun sellaisenkin tilanteen, jossa asian voi tuoda turvallisesti esiin ilman, että minun luullaan haluavan tehdä numeron itsestäni.<br />
<br />
On tämä tietysti mielessä niiden tulevien treffienkin vuoksi. Tinderissähän on pakko merkitä sukupuolekseen joko mies tai nainen. Ajattelen ehkä lähinnä niin, että jos oikeanlainen treffikumppani löytyy, niin asialla ei ole hänelle merkitystä. Minähän olen biologisesti nainen enkä koe tarvetta minkään kehoni osan muuttamiseen. Tuntuisi oudolta, että jollekulle olisi tärkeää, että myös nimenomaan tuntisin olevani nainen. Ymmärrän kyllä, että jotkut haluavat nimenomaan ns. "naisellisen naisen", mutta minun Tinder-profiilikuvastani käynee jo aika hyvin ilmi se, että minä en sukupuoltani siihen tyyliin ilmaise. Sinänsä olen aika luottavaisin mielin asian suhteen. <span style="font-size: x-small;">(Tämä ei tarkoita, etten jännittäisi treffeille menoa, mutta siitä ehkä lisää toisella kertaa.)</span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-52385561566217972552017-11-29T22:16:00.000+02:002017-11-29T22:16:07.682+02:00Lähestyviä juttuja<div style="text-align: justify;">
Työharjoittelu voisi ennemmin olla nimeltään työhajoittelu. Välillä tuntuu, ettei pää ihan kestä. Vaikka on se nyt sitten lopulta aina kestänyt. Välillä huonommin <span style="font-size: x-small;">(esimerkiksi eilen, kun kävin päivän aikana useamman kerran vessassa itkemässä huonouttani - olisiko PMS?)</span> ja välillä vähän paremmin. Reilu viikko vielä, sitten loma.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen aivan kypsä joka tuutista tunkevaan Suomi 100 -touhuun. Miksei itsenäisyyspäivä olisi voinut olla tammikuussa, niin ei olisi tarvinnut koko vuotta hössöttää lähestyvästä supermegagigajuhlasta. Päiväkodissakaan ei ole tänä vuonna ollenkaan joulujuhlaa, vaan Suomi 100 -juhla. Mitäh? Minä halusin mennä liikuttumaan lapseni tonttutanssista ja triangelinsoitosta. Vaan ei. Oli jo Suomi 100 -askarteluiltapäivä ja siitä seurannut Suomi 100 -taidenäyttely ja luoja ties mitä kaikkea Suomi sataa ne ovat ilman vanhempia tehneet, en ole uskaltanut kysyä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuulemma moni koulu ja päiväkoti pitää sellaiset juhlat, missä lapsilla on pukukoodina tumma puku. Muutama tuttu vanhempi on tätä manannut, no manaisin minäkin jos moisiin juhliin kutsun saisin. Ilmeisesti vain semmoiset perheet, joilla on varaa hankkia lapselle tumma puku yhtä käyttökertaa varten, ovat tervetulleita juhlimaan itsenäisyyttä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hauskin on mielestäni se pikkukaupungin koulu, joka pitää tuollaiset tumma puku -juhlat ja oli lähettänyt tiedotteen, että juhliin olisi hyvä saapua joko jalan tai polkupyörällä, koska parkkipaikkoja on niin vähän. Rehtorihan saa varmaan astua citymaasturistaan suoraan lämpimään autotalliin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minua pyydettiin kahville. Siis ikään kuin treffeille? Lupasin lähteä ensi viikolla, jos nyt Suomi 100 -kiireiltäni ehdin.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-39127104746786301302017-11-17T15:40:00.000+02:002017-11-17T15:40:10.814+02:00Lapsena jälleen<div style="text-align: justify;">
Työharjoittelun ensimmäinen viikko on ohi ja olen vielä hengissä, hurraa! Tunnin aikaisemmat aamut eivät olekaan vieneet aivan kaikkia mehuja. Öisin on tullut heräiltyä, mutta onneksi uni on aina tullut pian uudestaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Itse harjoittelu on lähtenyt käyntiin tavallaan verkkaisesti. Ohjaajani on toiminnassaan erittäin määrätietoinen, nopea ja tarkka, ja minä pelkään hänen edessään epäonnistumista niin, että en ole uskaltanut juuri tarjoutua tekemään toimenpiteitä itse vaan olen tyytynyt lähinnä seuraamaan vierestä hänen työskentelyään. Tilanteet tuntuvat vain liian hankalilta, koska asiakkaiden läsnäollessa ei saisi paljastaa olevansa epävarma eikä varsinkaan osaamaton. Aikataulutkin ovat tiukat enkä halua, että minun vuokseni ollaan myöhässä, joten annan ohjaajan tehdä enemmän. Välillä olen aistivinani turhautumista tämän johdosta. Vaikeaa tehdä oikein.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pääni sisällä vaikuttaisi tapahtuvan nyt jotain. Näinköhän olen selvinnyt mielialalääkkeen vieroitusoireista? Olen nyt pari kertaa saanut itseni kiinni miettimästä että onpas tuo ihminen negatiivinen, eiväthän asiat niin huonosti ole. Jaksamista arjen pyörittämiseenkin tuntuisi olevan enemmän kuin vielä vähän aikaa sitten. Suurin muutos on kuitenkin ehkä siinä, että olen kyennyt analysoimaan omaa toimintaani ja omia ajatuksiani paljon syvällisemmällä tasolla kuin pitkään aikaan. Esimerkiksi olen miettinyt sitä, miten suuri osa identiteettiäni masennus on ollut viime vuosina. Että siitä on tullut eräänlainen turvaverkko josta jopa vähän tajuamattani olen pitänyt kiinni, ja että ehkä pitäisi yrittää kovemmin päästää irti. Muutenkin ajatukset omasta itsestä ovat tällä hetkellä jotenkin normaalia selkeämmät.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikeahkoa on olla riemastumatta liikaa tällaisista positiivisen ajattelun hetkistä ja pitää kaiken varalta jalat maassa. Mutta yritetään. Eikä se toki niinkään ole, että kaikki olisi jotenkin ruusuista. Esimerkiksi juuri tuo ihmisten kanssa toimiminen ja kaikenlainen sosiaalisuus tuottaa minulle suuria vaikeuksia aina vain. Jotenkin tuntuu kuin opettelisin sitä nyt aivan alusta. Ehkä voin kysyä O:lta vinkkejä.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-84301730820117586382017-10-29T22:14:00.001+02:002017-10-29T22:14:41.199+02:00Valot päällä<div style="text-align: justify;">
Luin netistä tosielämän kauhutarinoita. Suurin osa oli sellaisia, että joku huomasi että hänen kodissaan käy joku sen ollessa tyhjillään tai asukkaan nukkuessa, tai sitten muuten vaan joku ahdistelija vaaniskeli ihmistä jossain pimeässä. Nyt pitää jättää eteisen valot yöksi päälle. Varmaan koko viikoksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minua vaivaa taas ärsyttävä kurkkukipu ja pieni nuhaisuus, joka näemmä jatkuu tälläkin kertaa yli viikon verran. Haluaisin jo uimaan, mutten uskalla vielä mennä. Koska lapsikin on sairastellut, on tullut liikuttua luvattoman vähän kodin ulkopuolella. Pää tuntuu hajoavan, mutta ehkä se tästä, kun tulevalla viikolla saan vähän omaakin aikaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
No niin, eipä tässä tunnu mitään sanottavaa olevan, jaarittelen vain. Valot päällä kohti uutta viikkoa mars.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-36503757456248366952017-10-26T15:12:00.001+03:002017-10-26T15:12:58.055+03:00Puheeksiotto<div style="text-align: justify;">
Mietin tässä, miten voi ottaa puheeksi sen, että kärsii masennuksesta. Ja että onko se puheeksiotto ylipäänsä tarpeen. Tai miksi minusta on.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lähinnä kai pohdin tulevaa työharjoittelujaksoa. Minuahan tietysti koskevat samat säännöt ja ohjeet kuin muitakin: harjoittelupaikassa pitää olla tietty tuntimäärä ja tiettyjä työtehtäviä pitää vähintäänkin päästä kokeilemaan. Tämä sopii minulle. Mutta se, paljonko paineita harjoittelija kokee, riippuu myös ohjaajasta. Haluaisin ehkä jotenkin viestiä omalleni, että jaksamisellani on jonkinlaiset rajat. Mutta joudunko vaikeuksiin? Sanotaanko minulle, että en voi suorittaa harjoittelua vajaakuntoisena?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lisäksi tietysti huolettaa se, että tuollaisen asian kertominen otetaan usein vähän väärin. Ikään kuin tarkoituksena olisi viestiä, että halutaan päästä mahdollisimman helpolla ja toivotaan muilta kohtuuttomia joustoja. Minä kun haluaisin lähinnä selittää omaa ajoittaista vaisuuttani (työ ei nähdäkseni ole sellaista, jota tehdään enimmäkseen "omalla persoonalla", harjoittelijavaiheessa vielä vähemmän).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toisaalta sitten: olen jotenkin niin pohjamudissa, etten oikeastaan yhtään välitä, vaikka ohjaaja olisi minuun tyytymätön. Niin että kai minä voin vain kieltäytyä tekemästä niitä tehtäviä, jotka aiheuttavat liikaa ahdistusta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta on se kyllä hassua, miten huonosti terveydenhuoltoalallakin ymmärretään mielenterveysongelmia ja niiden yleisyyttä. Tai en minä siitä ymmärryksestä tiedä, mutta ilmapiiri on joka tapauksessa sellainen, että asiat vaietaan kuoliaiksi.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-40504186686902299662017-10-21T23:17:00.000+03:002017-10-21T23:17:54.004+03:00Viikonlopun sekalaiset<div style="text-align: justify;">
Mietin tällä viikolla semmoista, että siitä on jo neljä kuukautta, kun päivät alkoivat lyhetä ja enää on kaksi kuukautta siihen, kun ne alkavat taas pidetä. Mikähän positiivarikohtaus minuun iski? Piti oikein muistuttaa itseä, että kevääseen on helvetin pitkä aika, ja että väliin mahtuvat vielä ahdistavat joulunpyhät sun muut.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toisaalta tilasin kyllä Hulluilta päiviltä sarastuslampun. Kokeillaan nyt semmoistakin härpäkettä, kun se vaan joskus saapuisi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viime viikkojen aikana olen semi-aktivoitunut uimisessa kesätauon jälkeen (tiedän kyllä, että kesästä on jo aikaa) ja lenkkeily on toisaalta jäänyt vähemmälle. Mietin kuitenkin, että pääasia että teen jotain. Uintinihan on teknisesti järkyttävän huonoa, mutta huomaan kunnon hieman jo kohentuneen: kilometrin uimiseen kuluva aika on lyhentynyt 35 minuutista 30:een (katson kelloa uidessa usein, ei siinä rataa sahatessa muutakaan tekemistä ole). Enintään jaksan räpiköidä puolitoista kilometriä kerralla, mutta kyllä nämä sessiot näyttävät jo tuottavan ihan miellyttäviä tuloksia. En hengästy portaissa tai ylämäessä niin helposti kuin vielä muutama viikko sitten, ja niskajumeista johtuvat päänsäryt pysyvät aika lailla poissa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Henkisesti en tunne itseäni tällä hetkellä millään muotoa työkykyiseksi. Tai ehkä 1-2 päivänä viikossa tunnen, mutta ei se taida vielä oikein riittää. Koulukäynti tuntuu kai siksi tervanjuonnilta. Kuukauden päästä pitäisi mennä taas työharjoitteluun ja kuulin, että ohjaajani tulevassa harjoittelupaikassa on hyvin vaativa. Sanomattakin on selvää, että tämä ahdistaa nyt tauotta. Pelottaa, että menen sellaiseen kuosiin että koulu jää kesken, sillä silloin Kela perisi opiskeluajalta maksamansa tuet takaisin. Sellaiseen taloudelliseen umpikujaan ajautuminen olisi varmaan viimeinen niitti syrjäytymiselleni.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kun nyt löytäisi jostain vielä vähän jaksamista, että saisi paperit koulusta ulos. Se sarastuslamppuhan varmaan auttaa.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-5889873752922055432017-10-17T22:11:00.000+03:002017-10-17T22:11:00.858+03:00Se Me too -meemi<div style="text-align: justify;">
Eilen moni meistä kirjoitti sosiaalisessa mediassa statuksekseen "Me too" ilmaistakseen joutuneensa joskus seksuaalisen häirinnän tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Tarkoituksena oli tuoda kaikkien (eli lähinnä kai miesten) tietoon se, miten arkipäiväistä moinen naisille on. Tänään moni onkin kertonut yllättyneensä siitä, miten yleisiä nuo kokemukset näyttävät olevan. Ja jotta päästään vielä yhtä tasoa syvemmälle, niin moni on myös tuonut ilmi, että heidän lähi-/ystävä-/tuttavapiirissään etenkin miehet ovat tämän kampanjan myötä kokeneet jonkinlaisen herätyksen ja ovat nyt ns. nöyrää poikaa ja vannovat omalta kohdaltaan tekevänsä kaikkensa sen eteen, että kaikki tulevat jatkossa asiallisesti kohdelluiksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
No ei siinä mitään. Mutta minä tunnen itseni aivan paskaksi. Minäkin kirjoitin Facebookiin "Me too" ja se sai yhden sydänreaktion, siinä se. Millaisilla ihmisillä minä oikein olen itseni ympäröinyt? </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pidetäänköhän minua yleisesti jo menetettynä tapauksena? Ehkä olen enää semmoinen melkein näkymätön haamu, jonka lopullisen häviämisen tästä elämästä kaikki olettavat tapahtuvan hyvinkin pian, ehkä jo vähän toivovatkin, että pääsisin tuskistani jos elämäni kerran on niin helvetin vaikeaa. Niin sen täytyy olla.</div>
Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-61697831244542731772017-10-17T15:19:00.000+03:002017-10-17T15:19:08.131+03:00Tinder<div style="text-align: justify;">
Olen Tinderissä sellainen nirsoilija, että näiden muutaman käyttökuukauden aikana "matcheja" on tullut yhden käden sormilla laskettava määrä. Tai enhän minä tiedä, johtuuko se nirsoudestani vai siitä, että olen omassa profiilissani yrittänyt kuvailla itseäni todenmukaisesti ja laittanut vielä kuvaksikin sellaisen, jossa näytän aika lailla itseltäni - no, joka tapauksessa: koska osumia on ollut niin vähän, niin ne ihmiset ovat jääneet hyvin mieleeni, vaikkei kaikkien kanssa ole edes mitään keskustelua syntynyt, ja jos on niin sekin on loppunut lyhyeen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tänään kumminkin törmäsin kadulla yhteen noista osumistani, kaikkein söpöimpään tyyppiin tietysti. Se ei huomannut tai oli kuin ei olisi huomannut. Vaihdoimme muutaman tutustumisviestin joskus yli kuukausi sitten ja hän oli se, joka lakkasi vastaamasta viesteihini, joten on aivan mahdollista ettei tunnistanut minua lain. Mutta kuten sanottu, minä tunnistin. Se oli elävänä vieläkin söpömpi. Harmittaa, kun enhän minä nyt enää kehtaa sille laittaa mitään viestiä. Miksi pitää olla tämmöinen hukattujen mahdollisuuksien vatvoja?</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-45786970697555250342017-10-10T09:25:00.000+03:002017-10-10T09:25:29.886+03:00Massaa<div style="text-align: justify;">
Taas uusi aamu, taas jotenkin raskaampi kuin edellinen. Onko se merkki masennuksesta, jos heti aamulla käy mielessä sekin ajatus, ihan vain kasuaalisti muiden ajatusten virrassa, että mitä jos vain kuolisi pois? En tiedä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eilen en päässyt opiskelupaikkaan saakka vaikka olisi ollut pakollisia harjoitustunteja, nyt joudun korvaamaan poissaolon jollain epäilemättä hankalalla tavalla, joka on selvästi työläämpi kuin eilen paikalle raahautuminen olisi ollut. Ketähän minä voisin tästä syyttää?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vituttaa koko opiskelu. Minulla on henkilökohtainen kriisi oppilaitoksen kanssa. Siellä on niin moni asia niin huonosti. Opiskelijat ehkä koostuvat sellaisesta aineksesta, joka kokee olosuhteet keskimäärin ihan hyviksi, mutta minä näen niissä kyllä monenlaista vikaa. Tämän myötä kyseenalaistan tällä hetkellä soveltuvuuteni koko alalle ylipäätään. Vuorotellen ajattelen "no, hankitaan nyt tämä tutkinto niin sitten on tutkinto ja voi tehdä töitä" ja "en halua työskennellä tällä alalla päivääkään". Motivaatio on nollassa. Oppilaitoksen toimintatavat ovat hyvä tae sille, että saadaan enimmäkseen ajatteluun kykenemätöntä työvoimaa. Sellaista vähään tyytyvää massaa. Määrää eikä niinkään laatua.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lapsi kyllä ilahduttaa. Vietettyään viikon isällään hän on taas niin hyväkäytöksinen ja suloinen, että koko ajan tekisi mieli vain rutistaa. Olemme kyllä aika hyviä kasvattajia molemmat omilla tavoillamme. Välillä mielessä käy pelko siitä että en pysty enää pitämään hänestä huolta, jos oma mielenterveys alkaa vielä pahemmin rakoilla. Järjellä ajatellen se on tietysti aiheeton pelko ainakin juuri nyt. Ehkä voin lykätä hulluksi tuloani vielä parikymmentä vuotta, että hän ehtii päästä omilleen.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6994363299353109050.post-24416691399513022742017-09-14T10:18:00.000+03:002017-09-14T10:18:48.600+03:00Pappa<div style="text-align: justify;">
<span style="font-size: x-small;">Koska niin kuin viimeksi totesin, nyt kaatuvat päälle kaikki viime vuosien tapahtumat ja traumat:</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen miettinyt isääni ja sitä, millainenkohan lapsuus hänellä on ollut. No, varmaan ei erityisen ruusuinen. Asiasta ei keskustella, joten voin vain kuvitella. Minua on kuitenkin järkyttänyt se, miten hän on viime aikoina kohdannut lapseni. Selvästi jo viisivuotiaalla alkaa olla sen verran omaa tahtoa, että isäni on sitä vaikea sietää. Hän viestii lapsen kanssa kiusaamalla tätä. Katkaisee minun ja lapsen väittelyn jonkun pikkuasian hoitamisesta huutamalla lapselle ja kysyy perään, oliko lapsesta mukavaa kun pappa suuttui. Sitten käskee lopettaa kitinän kun lapsi itkee. Kysyy vielä minulta lapsen kuullen "Totteleeko se kotona ikinä?" <span style="font-size: x-small;">(totta kai tottelee, mutta kukaan lapsi ei tottele aina)</span> tai "Onko se taas ollut isällään kun on tuollainen?" <span style="font-size: x-small;">(ei, yleensä isältään palatessaan käyttäytyy paremmin kuin pitkään minun kanssani oltuaan)</span>. Ja minä en osaa reagoida muulla tavalla kuin lähtemällä ulos itkemään, koska no, vaikka en nyt kovin paljoa muista siitä, millainen isä oli omassa lapsuudessani niin kai tuo jotain sen aikaisia haavoja aukoo.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En pysty oikein kuvailemaan sitä surua, mitä tunnen. Suren tietysti lapsen puolesta, sitä että hän joutuu kokemaan tuollaista kohtelua eikä pysty ymmärtämään, miksi läheinen aikuinen käyttäytyy noin. Suren myös isäni puolesta, kun mietin miten vaikeita kokemuksia ja tunteita hänen elämänsä - melkein seitsemänkymmentä vuotta - on täytynyt olla täynnä. Hänelle jos kenellekään toivoisin mahdollisuutta nauttia lastenlastensa seurasta, mutta toisaalta joudun riistämään häneltä juuri sen saman asian, koska en voi altistaa omaa lastani huonolle kohtelulle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Miksi elämän pitää olla vaikeaa? Miksei voi olla helppoa?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com0