pioni

pioni

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Uskalluksen hetki

Eilen illalla tapahtunutta: sanoin puolisolle puhelimessa, että olen miettinyt asioita ja ajattelen, että olisi paras erota. Puoliso taisi aika lailla hajota, olimme puhelimessa pari tuntia ja siitä ajasta suurin osa oli hiljaisuutta. Vähän silti puhettakin. Itse pysyin koossa, ei oikeastaan edes itkettänyt, ja osasin kertoa rationaalisia perusteluita mielipiteelleni (lääkkeen aikaansaannosta). Mutta olo on ollut siitä asti (anteeksi kielenkäyttöni) paska, tunnen itseni kertakaikkisen julmaksi ihmiseksi ja kaikki suhteemme positiiviset puolet (todelliset ja toivotut) tulvahtivat heti mieleen ja aloin haikailla niiden perään. En kuitenkaan usko enää perääntyväni, vaan erosta tullee totta vaikka asian käsittely jäikin eilen kesken yön saapuessa. Pelottaa, surettaa, jännittää, turruttaa.

Ja nyt pirteänä anoppilaan. Tuo "pirteänä" oli sarkasmia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti