pioni

pioni

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Hiuksissa hiekkaa

Jaksan nyt tehdä neljä viidentoista punnerruksen sarjaa peräkkäin. Väleissä vatsoja ja pakaroita. Pitäisi tehdä myös selkää, mutta kammoan selkälihasliikkeitä koska selkäni on niin huonossa kunnossa. Ymmärrän kyllä että juuri siksi niitä olisi hyvä tehdä. Ehkä otan niistä seuraavan haasteen, aloitan jostain naurettavan pienestä määrästä ja lisään vähän joka toinen päivä.

Minulla on ensi viikon alkupuolella jotain semmoista, mitä joku romantillisuuteen taipuvainen voisi ehkä kutsua treffeiksi. Olen jo aivan vatsa kuralla.

Minun ja O:n yhteiselo on sujunut tällä viikolla varsin riitaisissa merkeissä. Kiukuttelemme molemmat jatkuvasti. Lapsi on taantunut viskelemään esineitä (ja hiekkalaatikolla hiekkaa) ja kertomaan asiansa aina huutaen, minä taas en jaksa olla rakentava, kärsivällinen saati johdonmukainen. Syy on tietysti minun. Ajatukseni ovat hajallaan. Se, ettei ole yhtään omaa aikaa (paitsi nämä illat), käy hermoille. Jos saisin välillä taukoja, olisin enemmän läsnä silloin kun olen läsnä. No, loma jatkuu enää pari viikkoa.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Mansikoita

Mielenkiintoinen henkilö on mielessäni rasittavan paljon. En haluaisi olla näin helppo. Haluaisin myös saada keskityttyä muihin asioihin, kuten ostoslistan tekoon tai Kymmenen uutisiin. Ei puhettakaan.

Sain tänään mahani sekaisin mansikoilla ja kermavaahdolla (vaikka mansikoiden maku ei ole hajuaistivammani jälkeen ollut entisellään). Pitäisi suosiolla siirtyä kokonaan kasvimaitotuotteisiin. Yläasteikäisenä olin kahtena kesänä töissä mansikanpoimijana. Palkka oli tietysti olematon, mutta marjatilalla sai majoittua ilmaiseksi pimeässä aitassa, jossa pystyi oleskelemaan vain useisiin vaatekerroksiin sonnustautuneena, makuupussin sisällä. Ensimmäisenä kesänä minä ja kaverini kestimme kolmisen viikkoa, toisena vähemmän. Noilta kesiltä jäi paljon mukaviakin muistoja, mutta liiallisen mansikansyönnin aiheuttama jatkuva ripuli ei ole niistä mukavin. Se hankaloitti työntekoa, muttei ilmeisesti tarpeeksi, että marjojen popsimisen olisi saanut lopetettua. Ihanaa, että on tullut tehtyä kaikkea tuollaistakin pöhköä.

Lomailu lapsen kanssa on mennyt nopeammin kuin olin pelännyt. Tai ehkä on vain niin, että olen hallinnut hermoni jotenkin paremmin kuin mihin luulin pystyväni. Suuri apu on ollut siitä, ettei tässä kuussa ole tarvinnut miettiä jatkuvasti rahan puutetta. Kuun loppua kohti laskuja alkaa kyllä tipahdella postiluukusta ja kaikista mahdollisista sähköisistä tuuteista. Pitäisi kai tehdä jotakin työnhaun eteen.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Ääliö

Kirjoittelen harvakseltaan, sillä lapsen lomapäivät ovat, no, kokonaisia päiviä lapsen kanssa. Iltaisin siis väsyttää. Olen joutunut siirtämään jumppani iltaan ja tiesin jo valmiiksi, ettei siitä seuraa mitään hyvää. Minä haluan käyttää iltani pakollisten tiskien ja kissainruokintojen jälkeen sohvalla löhöämiseen ja jonkun herkun naposteluun ja päivän kertaamiseen mielessäni, en sen pakaralihasliikkeen tekemiseen, jossa nostetaan jalkaa kuin pissaava uroskoira (se on kyllä kieltämättä tehokas).

Törmäsimme pari päivää sitten kadulla siihen Mielenkiintoiseen henkilöön. No emme onneksi konkreettisesti törmänneet. Kohtaaminen oli lyhyt ja tietysti kiusallinen. Tein aloitteen tervehtimiseen ja yritin vaikuttaa rennolta ja tuttavalliselta. Jälkikäteen pohdin, mitä jos Mielenkiintoinen henkilö ei muistanutkaan, kuka olen. En kysynyt asiaa. Jälkeenpäin mietittynä kaikki tietysti viittaa siihen, että näin juuri kävi. Onnistuin siis mahdollisesti vaikuttamaan hyvinkin suurelta ääliöltä. Ei voi mitään.

Olen ollut ihan tyytyväinen tämän kesän säihin. Olemme päässeet O:n kanssa ulkoilemaan vähintään kahdesti päivässä, mikä näyttää olevan tarpeellista kaiken lapsienergian purkamiseksi järkevällä tavalla. Jos joku hellepäivä tulee, läväytän varmaan kuitenkin itseni parvekkeen lattialle auringonottoon ja käsken lapsen ajella puoli tuntia kauko-ohjattavalla autolla. Näyttää siltä, että parin viikon yksinolo antoi jonkinlaista varmuutta vaatia itselleni toisinaan tuollaisia hetkiä.

Juuri nyt kuitenkin sataa. Kun katsoo kesäisessä rankkasateessa isoa puuta, joka on vehreimmillään, ja tulee hetki jolloin kuulee vain sateen, niin luulee tietävänsä millaista sademetsässä on. Ei tietenkään tiedä.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Mielenkiintoinen henkilö

Näytän ruvenneen suurinpiirtein kasvissyöjäksi. Ei tee mieli lihaa. Kalaa syön aina välillä ja senkin suhteen olen nirso. Kananmunista ja juustoista pidän niin paljon, että ne estävät ainakin toistaiseksi vegaaniutumisen - voihan olla, että ihastun vegaanisiin juustonkorvikkeisiin kunhan joskus niitä kokeilen. Edellinen kasvissyöntikauteni alkoi 11- tai 12-vuotiaana ja kesti 18-vuotiaaksi; silloin matkustin kuukaudeksi lomalle amerikkalaiseen pikkukaupunkiin, jossa ei todennäköisesti ollut ikinä nähty kasvissyöjää. Koska tiesin palaavani samaan paikkaan myöhemminkin, helpoin ratkaisu oli antautua McDonald'sin ja muiden pikaruokaloiden halvoille purilaisille.

Perjantaina kävin Turun taidemuseossa katsomassa Jacques Henri Lartiguen valokuvanäyttelyn. Museoon pääsee perjantai-alkuiltaisin ilmaiseksi, joten ihmisiä oli liikaa, mutta näyttelyn jaksoi kyllä kiertää verkkaiseen tahtiinkin. Valokuvat olivat 1920- ja 30-luvuilta ja niissä aikakauden tyypillisiin asuihin sonnustautuneet henkilöt istuksivat art deco -hotellien auloissa palmunlehvien varjossa tai makasivat rannalla tai veneen kannella tai pelasivat tennistä tai ihan vain olivat ja näyttivät hyvältä. Pääsin tunnelmaan: odotin vähän, että Hercule Poirot marssisi ovesta sisään. Jostain syystä ei marssinut. Luulen, että käyn kiertämässä näyttelyn vielä toistamiseen.

Olen tavannut mielenkiintoisen henkilön. Yhden lyhyen illanvieton perusteella hän vaikuttaa sellaiselta, että haluaisin tutustua paremmin. Olen huomannut ajattelevani häntä paljon. Tapaamme todennäköisesti eräissä juhlissa elokuun lopussa, voihan olla että innostukseni hälvenee ennen sitä. Tai sitten tämä lapsellinen, ei-mihinkään-todelliseen perustuva iik!-osa tästä innostuksesta hälvenee, mikä olisi vain hyvä. Mielenkiintoinen henkilö on kaverini tuttava ja kerroin kaverilleni, että mielenkiintoinen henkilö vaikuttaa mielenkiintoiselta. En pyytänyt ryhtymään mihinkään toimiin asian suhteen. Olinpas fiksu ja aikuinen, ihan erilainen kuin viimeksi sinkkuna ollessani.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Torstaitörinät

Olen taantunut haitallisiin ajatusmalleihin, jollaisia pyörittelin päivittäin, kun olimme TT:n kanssa pari. Eilen ruokakaupassa ärsyynnyin, kun minun odotettiin suunnittelevan yksin seuraavien kolmen päivän ruokailut, mutta en ilmaissut ärsyyntymistäni suoraan. Alkuviikolla halusin jumpata, mutten TT:n nähden, joten jätin koko jumpan tekemättä. Aloin ajatella asiaa ja tajusin ettei sen niin kuulu mennä. Joten eilen illalla jo jumppasin, ja äsken taas. Jaksan tehdä kolme yhdeksän punnerruksen sarjaa. Lisäsin eilen jumppaani pakaraliikkeet. En uskonut, että tulokset näkyisivät mitenkään ulospäin vielä pitkiin aikoihin, mutta oikeastaan jo viime viikonloppuna huomasin kyllä, että ryhtini on suoristunut vähän ja sen seurauksena vatsakin näyttää litteämmältä. Ihan mukavaa. Joka tapauksessa mitä tulee yhteiseloon eksän kanssa, tämä viikko on kyllä minun osaltani vahvistanut sitä tunnetta, että ero oli oikea ratkaisu (ei tämä läpeensä hirveää ole, mutta minussa tulee esiin puolia joista en tykkää).

Muuta ajankohtaista (kirjoittamiseen keskittyminenkin on jotenkin hankalan tuntuista TT:n ollessa täällä, joten en jaksa alkaa miettimään tekstin rakennetta ja sujuvuutta; ranskalaiset viivat to the rescue):
- meillä on sohva, SE sohva. Se tuli eilen. Se saattaa olla vähän liian iso olohuoneeseemme, mutta kyllä tämä saadaan toimimaan. Olen rakastunut, sohvassa on ihanat nurkat joihin voi käpertyä. Ei hätää, kuvia sohvasta tulee jossain vaiheessa blogiin aivan väistämättä.
- lauantaina menen katsomaan stand uppia opiskelukaverin kanssa, odotan innolla.
- tänään kampaajalla olin rohkea ja ajelutin takaraivonkin lyhyeksi. Nyt on tukkaa vain päälaella. Ihana kesäpää.

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Trooppiset yöt

Eilen aloin säätää pyöräni vaihteita ja sotkin ne lopullisesti. Tänään aion siis viettää taas tuntikausia youtube-tutoriaaleja katsellen ja ehkä huomenna uskallan seuraavan kerran koskea itse pyörään. Jos en välittäisi niin paljon siitä, mitä minusta ajatellaan, koko kortteli olisi saanut eilen illalla kuulla varsin kovaäänistä sadattelua "verstaaltani". Tänään haluan lepoa siitä mielentilasta.

Aion siis siivota. Oikeasti siivoan tietysti siksi, että O ja TT tulevat huomenna ja koti on yksinoloni jäljiltä aivan hunningolla. Vaikkei oikeastaan olekaan. Tajusin vasta eilen, että olen koko kaksiviikkoisen ajan potenut huonoa omatuntoa siitä, että siivoan tavallista vähemmän, ja ettei minun olisi tarvinnut sitä potea, koska siivottavaakin on ollut vähemmän. Olen siis ilmeisesti muuttunut kolmessa vuodessa äitirobotiksi, jolla jokailtaisen siivoushetken välttämättömyys on jo ohjelmoituna selkärangan syvimpiin syövereihin. En kerta kaikkiaan tullut ajatelleeksi, että lapsettomat siivoavat oikeastaan tosi harvoin.

Viime yönä oli niin kuuma, etten saanut nukuttua. Lämpötila tuntui aivan siedettävältä hereillä ollessa, mutta ei enää kun yritin nukahtaa (en osaa nukkua ilman peittoa). Pidin pääni vieressä olevaa ikkunaa auki koko yön, mutta lämpötila laski vain vähän. Sen sijaan havahduin yön aikana kymmenisen kertaa kadulta kantautuvaan Ruisrockista kotiutujien mölyyn ja erittäin, erittäin monesti siihen, että jompikumpi kissoista kävi pääni vieressä haistelemassa ulkoilmaa. Päiväunet ovat siis ohjelmassa myös. Itse asiassa nyt. Tai heti kunhan olen varmistanut, etteivät höyhentyynyt räjähdä pesukoneessa.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Ihmisten seurassa on toisinaan mukavaa

Helle saapui. Iltapäivällä teki vähän mieli valittaa että on liian kuuma, mutta en viitsinyt sitten kuitenkaan, vaan loikoilin sen sijaan parvekkeen lattialla auringonläikässä. Meillä kotona sisällä on ainakin toistaiseksi ihan siedettävä lämpötila, ja täältä ei juurikaan ole pakko poistua. Kävin kyllä aamupäivällä saamassa kaverilta raparperiä sekä lisäksi vielä kirpputorilla ja hakemassa itselleni pitsan. Loikoilun lisäksi olen sittemmin vain katsonut televisiota ja jumppaillut. Punnerruksissa palasin yhdeksän sarjaan ja aion nyt pysyä siinä muutaman päivän, ettei se lihas taas kipeytyisi. Lisäksi olen alkanut tehdä vatsalihasliikkeitä sekä rintalihas- ja hartialiikkeitä. Jospa kumarainen ryhtini vähän edes suoristuisi.

Eilen olin ilahduttavan aktiivinen. Heti aamupäivällä kävin pyöräilemässä (ja totesin olevani aivan rapakunnossa, mutta ei se mitään). Illalla lähdin ekstempporee parin siiderin äärelle juhlistamaan erään opiskelutoverini uutta opiskelupaikkaa (tunnen varmaankin suunnilleen yhtä paljon sellaisia ihmisiä, joilla on vähintään kaksi ammattia, kuin heitä joilla on "vain" yksi - se on kai ns. nykyaikaa). Ilta oli mukava: paikalla olimme minä, tuo toverini sekä kaksi hänen miespuolista kaveriaan, joihin nähdäkseni suhtauduin ihan asiallisesti miespelostani huolimatta. Olen juuri nyt oikein ylpeä sosiaalisuudestani ja iloinen siitä, että minulla oli oikeasti hauskaa, sellaisen "tulipahan käytyä" -olon sijaan.

Yksinoloani on jäljellä vielä kaksi kokonaista päivää, joille en ole tehnyt mitään suunnitelmia. Yritän kovasti saada itseni pyörän päälle (kun eilenkin ajaminen oli noin 98-prosenttisesti hauskaa, en tajua miten lähteminen voi silti olla näin vaikeaa). Huomenna kaupunki täyttyy epämääräisistä hyypiöistä, jotka tulevat nauttimaan Ruissalossa soitettavasta rokkenrol-musiikista ja siihen liittyvästä oheistunnelmasta. Pitää siis muistaa pyöräillä päinvastaiseen suuntaan. Sikäli kun jaksan liikauttaa sormea enempää.