Olen tulossa vanhaksi. Tai ainakin keski-ikäiseksi. Kroppa kertoo sen kaunistelematta. Ennen tätä kesää en tiennyt, että kuukautiskipujen lisäksi on semmoinenkin asia kuin ovulaatiokipu. Kyllä on, viimeksi eilen. Ehkä viimeisten munasolujen liikkeellepinnistäminen jostain sieltä sarjojen pohjukoista vaatii sitten enemmän työtä. Koko lantionseutua särkee päivän ajan, eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun on myös se mieliala. Voisi aivan ongelmitta istua ja tuijottaa seinää koko päivän ja miettiä, että haluaisi kuolla mutta kun senkin eteen pitäisi nähdä vaivaa niin ei jaksa. Kai siinä jotain lohtua voi nähdä, että tuo kestää vain päivän kerrallaan. Vähä pelottavaa silti se täydellinen lamaannus, jopa näin kokeneen masentujan näkövinkkelistä. Voin kuvitella, miten vaivattomasti tämän saa sovitettua yhteen tulevien opiskelujen ja työn kanssa. No, kuumia aaltoja odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti