pioni

pioni

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Lähestyviä juttuja

Työharjoittelu voisi ennemmin olla nimeltään työhajoittelu. Välillä tuntuu, ettei pää ihan kestä. Vaikka on se nyt sitten lopulta aina kestänyt. Välillä huonommin (esimerkiksi eilen, kun kävin päivän aikana useamman kerran vessassa itkemässä huonouttani - olisiko PMS?) ja välillä vähän paremmin. Reilu viikko vielä, sitten loma.

Olen aivan kypsä joka tuutista tunkevaan Suomi 100 -touhuun. Miksei itsenäisyyspäivä olisi voinut olla tammikuussa, niin ei olisi tarvinnut koko vuotta hössöttää lähestyvästä supermegagigajuhlasta. Päiväkodissakaan ei ole tänä vuonna ollenkaan joulujuhlaa, vaan Suomi 100 -juhla. Mitäh? Minä halusin mennä liikuttumaan lapseni tonttutanssista ja triangelinsoitosta. Vaan ei. Oli jo Suomi 100 -askarteluiltapäivä ja siitä seurannut Suomi 100 -taidenäyttely ja luoja ties mitä kaikkea Suomi sataa ne ovat ilman vanhempia tehneet, en ole uskaltanut kysyä.

Kuulemma moni koulu ja päiväkoti pitää sellaiset juhlat, missä lapsilla on pukukoodina tumma puku. Muutama tuttu vanhempi on tätä manannut, no manaisin minäkin jos moisiin juhliin kutsun saisin. Ilmeisesti vain semmoiset perheet, joilla on varaa hankkia lapselle tumma puku yhtä käyttökertaa varten, ovat tervetulleita juhlimaan itsenäisyyttä.

Hauskin on mielestäni se pikkukaupungin koulu, joka pitää tuollaiset tumma puku -juhlat ja oli lähettänyt tiedotteen, että juhliin olisi hyvä saapua joko jalan tai polkupyörällä, koska parkkipaikkoja on niin vähän. Rehtorihan saa varmaan astua citymaasturistaan suoraan lämpimään autotalliin.

Minua pyydettiin kahville. Siis ikään kuin treffeille? Lupasin lähteä ensi viikolla, jos nyt Suomi 100 -kiireiltäni ehdin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti