Äänestin - tämä kuuluu ilmeisesti tiedottaa kaikkien mahdollisten medioitten, mahdollisuuksien mukaan myös meedioitten, kautta. Tuloksista on turha kirjoittaa, ne kuulette uutisissa.
Viikonloppu meni aika nopeasti. Lapsi nautti kyllä isänsä läsnäolosta. Heidän suhteessaan näyttää olevan jäljellä vielä paljon sellaista uhmaa, joka minun ja O:n väliltä alkaa olla haihtunut. Meidän olemisemme on minusta enimmäkseen mukavan rentoa ja O:lla on tilaa ilmaista omia ajatuksiaan asioista. TT:n tyyli taas on enemmän se, että aikuinen sanelee ajatuksetkin lapsen päähän ja että on vain yksi tapa tehdä asiat oikein. Voi olla, että tuskastun pidemmän päälle näihin viikonloppuihin, joissa meidän molempien näkemykset ovat läsnä, sillä lapsellekaan tilanne ei ole selkein mahdollinen. Toistaiseksi kuitenkin näin jatketaan.
Viikonlopun aikana olen ajatellut myös työtä. Vähän salaa odottanutkin maanantaiaamua. Projektia on jäljellä kaksi viikkoa, sitten palaan tyhjän päälle. Työnteko on selvästi minulle hyväksi. Se asettaa ajatukset mukavasti jonkinlaiseen putkeen, jossa huomio pysyy olennaisessa, työpäivän aikana työssä ja vapaa-ajalla vapaa-ajassa. Rönsyily masentaviin mietteisiin jää pois, koska siihen ei oikeastaan ole aikaa. Voin kuvitella, että sellaiset ihmiset, jotka saavat tehdä työtä josta aidosti pitävät, suorastaan nauttivat siitä elämänvaiheesta, jota joku muu kuvailee pahimmiksi ruuhkavuosiksi. Ehkä on ylipäänsä niin, että masennukseen taipuvainen yksilö voi aina sitä paremmin, mitä enemmän hänelle annetaan sellaista tekemistä jolla on jokin selkeä tarkoitus tai päämäärä. Täydellinen vapaus kaikesta yksilönä tapahtuvasta suorittamisesta olisi ainakin minulle helvettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti