pioni

pioni

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Laatikoita

Vietin eilisen illan makuuhuoneen lattialla istuen ja papereita järjestellen. Tulipahan tehtyä ja kyllä, kuuntelin samalla musiikkiakin. Kävin läpi laatikot "Maksetut laskut" ja "Tärkeitä ja tärkeähköjä papereita" sekä perustin uuden pienen laatikon, "Verot". Tämä on se tarkkuus, mihin minä kykenen paperien arkistoinnissa (no, O:n papereille on lisäksi oma kansionsa, kun isänsä sellaisen aikanaan perusti). Kerran vuodessa yritän käydä laatikot läpi ja heittää vanhat ja turhat pois. Paperinkeräykseen vietävää kertyi nyt viiden sentin kasa ja polttoon tai silppuriin vietävää melkein tuplasti.
 
Tärkeitä ja tärkeähköjä -laatikko on vähän sellainen, että ikinä ei tiedä mitä sieltä löytää (siinäpä juuri sen kätevyyskin: sinne voi työntää asioita, eivätkä ne ole ärsyttävästi väärässä paikassa). Vastaan tuli paljon muistoja. Monen paperin laittaminen poistettavien kasaan tuntui todella vaikealta. En sentään säilyttänyt laskuja, joissa luki TT:n käsialalla maksettu, mutta tein erikseen muistojen kasan, johon menivät esimerkiksi laivaliput ja Tukholman kartta ja Skansenin esite, TT:n publiikin ohjelmalehtinen ja minun kirjoittamani kirjanpito yhden pyöräreissumme kilometrimääristä, keskinopeuksista ja majoituspaikoista. On kai selvää, että tuollaisten asioiden palattua mieleen vaivuin aivan hirveään yksinäisyyden alhoon ja olen eilisestä illasta lähtien miettinyt, oliko ero sittenkin väärä ratkaisu, kun oli meillä niitä hyviäkin hetkiä. On yksinkertaisesti ikävä entistä elämää, tai osia siitä kai. Tänään tuo tunne on ehkä jalostunut sellaiseksi yleisemmäksi jonkin hyvän kaipuuksi: että voisi vielä tehdä mukavia asioita yhdessä sellaisen aikuisen kanssa, joka myös haluaa tehdä niitä asioita minun kanssani. Ja jakaa arkea ja vähän juhlaakin. Voi että mitä lässytystä.

Tälle päivälle valitsin viisi cd-levyä ja tarkoitus on tehdä töitä niiden keston ajan. Äskeinen Jimi Hendrixin levy oli niin pitkä, että toiseksi viimeisen kappaleen kohdalla siirryin kirjoittamaan tätä, mutta ei se mitään, annan itselleni anteeksi. Kaksi levyä vielä, sitten alkaa vapaa-aika.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti