Tänä iltana vietetään O:n päiväkotiryhmän kevätjuhlaa. Sää on tietenkin mallia kaatosade, joten juhla siirrettiin puistosta päiväkodin katetulle terassille. Mietin, kaivaisinko vielä talvitakin esiin, sillä siellä pitää hytistä puolitoista tuntia. Ainakin teen evääksi kuumaa kaakaota. Odotan mielenkiinnolla, mitä ohjelmaa on luvassa - jokunen tietovuoto lapsen suunnalta on tainnut jo tapahtua.
Aamun matka päiväkodille oli aivan hirveä: jalkakäytävällä oli niin paljon kastematoja, että matka-aikamme varmaan tuplaantui niitä väistellessä. Minua ällöttää ajatus tuollaisen niljaisen olion lytistymisestä. Sade huuhtoo parhaillaankin niitä matoja alaspäin sitä mäkeä, jota reittimme kulkee: puoli neljään mennessä niitä on varmaankin kasa talomme edessä enkä pääse ovesta ulos. Olen miettinyt jonkinlaisen köysiradan rakentamista tällaisia hankalia tilanteita varten. Viidennen kerroksen kotimme on suunnilleen samalla korkeudella kuin päiväkodin ovi tuolla mäellä, joten ylös ja alas suuntautuva liike on matkoilla periaatteessa täysin turhaa energiantuhlausta. Idea saattaa vaatia vielä hieman kypsyttelyä, varmaan myös jokusen luvan. Jos ei muuta, niin korkeanpaikankammo, josta nykyään kärsin, estänee toteutuksen.
Töiden loputtua minulla on aika lailla sellainen olo kuin aavistelinkin. Todellisuuden märän rätin pyyhkimä. Tyhjän päälle pudonnut ja tarpeeton. Aloitekyky nollassa. No, sain minä eilen haettua yhtä mielenkiintoista projektityötä, se olisi jälleen kotoa käsin tehtävää ja omaan alaani liittyvää. Sain heti vastauksen, että sieltä palataan asiaan ensi viikolla. En odota liikoja.
Kissan tassu on edelleen hassu, mutta päätin etten ryhdy toimenpiteisiin (siis lääkäriinviemistoimenpiteisiin, ei kotipuoskarointiin, vaikka en minä siihenkään aio ryhtyä, sanottakoon nyt ettei jää epäselväksi). Mirri on eilistä virkeämpi (koska hän on kissa, se ei edelleenkään tarkoita kovin virkeää paitsi kolmelta yöllä) ja jopa sähisi aamulla pontevasti Kissa 2:lle. Päättelin lisäksi, että koska saan rapsutella ja silitellä häntä jopa siitä hassusta tassusta, se ei voi olla kovin huonossa kunnossa. TT sanoi puhelimessa, että vaikka se olisi murtunut, ei eläinlääkäri tekisi sille mitään. Niin kai sitten, vaikka kuulostaa kyllä minusta vähän kummalliselta. Olen vähän huolissani, koska minä ja O lähdemme huomenna TT:n luo ja kissat jäävät vuorokaudeksi kotiin keskenään. Aina lapsista on päänvaivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti