pioni

pioni

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Viime aikoina tapahtunutta

Jännitän pääsykokeiden tuloksia. Ykköstoiveen pääsykoe tuntui minusta helpohkolta, mutta epäilys jäytää mielessä, koska poistuin koesalista ensimmäisenä; olen ihan varmasti jättänyt jotakin tärkeää huomaamatta tai ainakin tehnyt liudan huolimattomuusvirheitä.

Otin tatuoinnin - pienen, mutta seminäkyvälle paikalle. Koska miksipä ei? Kerranhan täällä vain eletään yms. kliseet. Jälki ei ole sataprosenttisesti sitä mitä toivoin, mutta sitä nyt lienee enää turha harmitella. Menen korjauttamaan, jos se alkaa liikaa painaa mieltä.

Kissa 1 on sairastanut ja viime viikon lopulla tilanne näytti jo todella pahalta. Katti oli parin viikon kuluessa laihtunut rajusti ja alkoi olla kuivunut ja apaattinen koska oli vähitellen lopettanut kokonaan syömisen ja juomisen, joten lähdimme eläinlääkäriasemalle. Ottivat kissan päivän ajaksi nesteytykseen sekä verikokeisiin ja röntgeniin. Mitään ilmeistä syytä syömättömyydelle ei löytynyt, mutta saimme viikonlopuksi kotiin järkyttävän määrän lääkkeitä ja vielä käskyn antaa lisäksi ummetuslääkettä ja syöttää kissaa vaikka väkisin. Pakkosyöttö antoi onneksi hieman voimia ja maanantaina tilanne kääntyi entistä paremmaksi, kun kissi sai puserrettua pepustaan kaksi kivikovaa karvapalloa. Ne siellä olivat olleet tukkona. Nytpä tiedän vastaisuuden varalle, että kissallekin voi antaa tavallista Movicolia. Katin ruokahalu on palannut ja vatsa toimii, joten omakin olo on helpottunut. Massan kerryttäminen takaisin vie tietysti aikansa (ja massin; lysti maksoi mojovat 500 euroa).

Lähdemme äitini luo juhannukseksi. En ole viitsinyt tehdä numeroa vegaaniudestani, koska yritän minimoida vanhempieni epäasialliset kommentit, mutta epäilemättä grillausta ja sen myötä jotakin ala-arvoista ääliöintiä on odotettavissa. Minä vien joka tapauksessa omat ruuat ja olen haalinut kaupasta aineksia vegaanisiin hodareihin: kasvisgrillinakkeja, suolakurkkua, paahdettua sipulirouhetta sekä soijamaitoa majoneesin tekoon. Nam!

(Facebookin vegaaniryhmissä on ollut todella ilahduttavaa lukea itseäni 10-15 vuotta nuorempien vegaanien juttuja siitä, miten kannustavia heidän vanhempansa ovat olleet ruokavalion suhteen. Haluan uskoa, että tuo kertoo jonkinlaisesta muutoksesta yleisessä asennoitumisessa eläintuotteiden kulutukseen. Omat vanhempani ovat vielä sitä Kyllä ihminen vaan tarvii lihaa koska niin se vaan on -sukupolvea. Se, että he kokevat tarpeelliseksi ylipäänsä kommentoida kohta nelikymppisen lapsensa ruokavaliota, on tietysti ihan oma lukunsa ja kertoo mielestäni myös oleellisia asioita tuosta sukupolvesta, mutta ei nyt mennä siihen sen enempää.)

Olen taas nähnyt paljon sellaisia unia, joissa olen älyttömän mustasukkainen TT:stä ja joissa toivon yhteen palaamista. Typerintä on tietysti se, että nuo unet vaikuttavat vähän myös oikeaan elämään, jos vaikka seuraavana päivänä täytyy jostain syystä nähdä TT ja yrittää käyttäytyä normaalin ihmisen tavoin. On tämä elämä joskus vaikeaa.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Salapoliisit

Hallelujaa! Huomenna saan tililleni työmarkkinatukea sen verran, että tämän kuun vuokra tulee maksettua vain viikon verran myöhässä. Työvoimaviranomainen on armollisesti ilmoittanut, että olen heidän tutkimuksiensa mukaan työllistynyt vain tilapäisesti ja osa-aikaisesti ja tuen maksamiselle ei ole estettä. Kela puolestaan lakkasi viimein vaatimasta palkkakuittia, josta käy ilmi jokaisen päivän työaika erikseen ja kelpuutti sen sijaan asiakkaalle lähettämäni laskun kopion, jossa näkyy kokonaistyöaika, työstä maksettava palkka ja kaikki siitä tehdyt vähennykset. Loistavaa salapoliisityötä, TE ja Kela! Hallelujaa!

Lapseton viikko alkoi jälleen. Olin kyllä jo tähän valmiskin, pinna kiristyi loppuviikkoa kohden. Keskiviikkona on pääsykoe, viimeinen ja tärkein. Villi veikkaukseni on, että sen jälkeen tulee migreenikohtaus, kun loppukin stressi laukeaa.

Eipä kai tässä muuta. Taidan palata kakuro-kirjaseni pariin välttelemään kokeeseenlukua.