Filantrooppi

On yksi sana, joka aina pakenee mielestäni, kun tarvitsisin sitä: filantrooppi. Tämän viikon alussa sille olisi ollut käyttöä eräässä keskustelussa, mutta sana suostui tulemaan vain kielen päälle, ei ulos suusta. Siinä kielen päällä se sitten pysyttelikin neljä päivää, kunnes juuri äsken sain sen kakaistua ulos.

Mainitun keskustelun ja siinä tapahtuneen sanan kadotuksen yhteydessä tajusin, että minulta on erittäin harvoin mikään sana hukassa. Huomasin myös, että ääntöelimistöni alkoi kauhealla vimmalla etsiä sanaa, tai edes siinä esiintyviä äänteitä. Suusta tuli ulos pari sellaista epäsanaa, jotka olivat ilmeisesti parasta, mihin aivoni sillä hetkellä pystyivät. Päätin, että en etsi hukattua sanaa internetin ihmeellisestä maailmasta, vaan aivojumppautan itseäni kunnes muistan sanan. Viikon aikana olen siis aina välillä (kotona, yksin) tehnyt aktiivisia ponnistuksia filantroopin löytämiseksi ja siinä matkan varrella kirjannut ylös puhelimen muistilappusovellukseen ne versiot, joita aivoni (ääntöelimistön suosiollisella avustuksella) ovat spontaanisti tarjonneet vaihtoehdoiksi. Tässä lista niistä aakkosjärjestyksessä.

Afakolyytti

Akrapyyli

Algefagi

Alkronaatti

Amakolyyni

Amalfyytti

Amorootti

Artefantti

Bajaali

Befantti

Dajulantti

Distomaani

Fadekaatti

Faguutti

Fenokeetti

Fentomaani

Hartesaani

Hestofagi

Hydrolyytti

Hykrylaatti

Hypantooppi

Hypoflyygi

Höpyflögi

Karalyytti

Komaniitti

Kulledaani Melkofagi Melkuuli Palsterfagi Parofaatti Peliforaatti Penokaatti Perikolyytti Perikulaari Polyfaatti Porotyyppi Pörylääri Sakrenomi Sudikaatti Sufenogi Sufolaatti Syfikaatti Symäntti Syntakti Sypölääri Tahifaali Tefaali Teflaani

Success

Alan vähitellen hahmottaa, miksi yksinhuoltajia pidetään jotenkin viallisina. Neuvottelin lapsen kanssa pitkällisesti siitä, voiko ja uskaltaako hän jäädä yksi kotiin katsomaan lastenohjelmaa ehkä noin kymmeneksi minuutiksi, kun minä vien nettikirppiksellä myymäni hyllyn alakertaan ja sovittuun aikaan luovutan sen ostajalle heti tämän kurvattua paikalle autollaan. Lapsi oli rohkealla mielialalla, joten sovimme että hän jää sitä ohjelmaa katsomaan. Minä raahasin hyllyn (joka ei mahtunut hissiin mutta oli onneksi kevyehkö) alas viisi kerrosta ja jäin vierasparkin viereen odottelemaan ostajaa, jota ei sitten kuulunutkaan paikalle. Vajaan kymmenen minuutin päästä päätin käydä hakemassa lapsen jatkamaan odottelua kanssani. Rappukäytävään päästessä siellä raikui jo lapsen paniikkihuuto ja monista asunnoista oli tullut ihmisiä käytävään katsomaan, mistä on kysymys. Kymmenen minuuttia oli siis sittenkin liikaa ja nyt minä näytän lapsen heitteillejättäjältä.

Lasua odotellessa.

Ostaja ei muuten ikinä tullut hyllyänsä hakemaan eikä myöskään jaksanut ilmoittaa, ettei aio tulla. Minä sitten pidän Facebook-kirppiksistä.

Myyjä

Tänään ei tarvinnut mennä koululle, joten lähdin liikkeelle keskustan suuntaan, ettei tulisi vietettyä ihan koko päivää sohvalla. Tarvitsin oikeastaan vain viherkasvilannoitetta, mutta kävin parissa vaatekaupassa pyörimässä, jotenkin muodon vuoksi kai. Yhdessä niistä viivyin pitkän tovin ja kävin sovituskopissakin. Tänä aikana kaksi eri myyjää tervehti minua, toinen heistä kolme kertaa. Meinasi jo alkaa ärsyttää. Eikö jonkinlainen naamamuisti olisi heidänkin työssään ihan hyödyllinen ominaisuus? Jos ei muuten, niin siksi ettei asiakkaiden tarvitsisi tuntea sellaista myötähäpeää kuin minä tänään. En ostanut mitään.

Tämä viikko on ollut hyvä viikko, itse asiassa paras aikoihin. Olen yksin kotona, olen käynyt koulussa pyörällä ja syönyt terveellisehkösti sekä päässyt hyvin alkuun kevätlukukauden opiskeluhommissa. En oikein uskalla enempää tätä hehkuttaa, edes mielessäni, tulevan pettymyksen minimoimiseksi.