pioni

pioni

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Opiskelija

Semmoinen olen, nyt sitten, kai. Vielä pitää jännittää, mitä TE-toimisto tuumaa asiasta. Ilman rahaa on tietysti hankalaa olla, opiskelija ja ylipäätään.

Sain MH:lta kukkakimpun kyseisen saavutukseni johdosta. Lisäksi sain lähinnä kummasteluja siitä, miksi en vaikuta innostuneemmalta asiasta. Hitto, tanssiako tässä pitäisi? Kyllä minä muistaakseni hymyilin, kun tieto tuloksesta tuli. Minun innostukseni nyt vain on semmoista sisäisempää sorttia. Ja innostuksen lisäksi pelottaa aivan perkeleesti, että miten minä osaan olla opiskelija, parikymppisten ihmisten joukossa, ei-akateemisessa oppilaitoksessa, maattuani kolme vuotta kotona ja irtauduttuani kaikesta sosiaalisuudesta, poissa kaikesta tutusta. Ja että miten minä ja lapsi selviämme siitä, että minulla on muutakin elämää kuin hänet. Onko se nyt joku ihme, ettei tanssituta ainakaan heti nyt samalla viikolla?

En tiedä, välillä minusta taas tuntuu, että minun olisi hyvä olla ihan vain yksikseni. Ns. sinkkuna. Muutamia sellaisia wtf-hetkiä on ollut, joissa olen kokenut itsenäisyyttäni loukatun. Olen myös laiskistunut taas, vaikka lupasin liikkua tänä kesänä ahkerasti. Parisuhde laiskistuttaa. Lisäksi minussa on nyt melko suuressa määrin heräämässä joku semmoinen yleinen tyytymättömyys MH:ta kohtaan ja väistämättä vertaan tätä siihen miten olin loppuaikoina TT:n kanssa jatkuvasti vihainen. Feminismistänikin on nyt voimissaan sellainen vihaisempi ja miesten suhteen aika lailla luovuttanut puoli. Se kyllä vähän hävettää, sillä toivoisin olevani ihan reippaasti sen yläpuolella, että laitan MH:n viat miehuuden piikkiin. Jaa-a, mitähän tästä - mistään - tulee.