pioni

pioni

torstai 26. toukokuuta 2016

Köyhän unet

Päivät rullaavat. Olen täysin rahaton, koska työmarkkinatuki on ollut katkolla pätkätyön aloituspäivästä saakka, joka oli huhtikuun alussa. Kyllähän se näin on, että senttiäkään ei kannata tällaiselle yhteiskunnan loiselle maksaa, ennenkuin on suoritettu perinpohjainen tutkimus siitä, että mitä töitä se on mennyt tekemään ja paljonko (siis, tarkalleen, montako tuntia minäkin päivänä) se on niitä tehnyt ja paljonko se saa siitä palkkaa. Kuolkoon vaikka lapsineen nälkään sillä välin, kun tutkitaan.

No, jatkossa en ota vastaan mitään projektia, josta on tiedossa alle tonni palkkaa. Ei yksinkertaisesti maksa vaivaa.

Viime yönä näin unta, että löysin viimein kaupasta nyhtökauraa. Paketissa vain oli 1,5 kiloa ja ajattelin sen tarkoittavan, että on pakko järjestää juhlat, jotta se kaikki tulee syödyksi. Onneksi oli unta, en millään jaksaisi juhlia. Tänään etsin ko. tuotetta jälleen kolmesta eri kaupasta, mutta mokoma pakenee minua aina vain. Melkoinen operaatio. Kun saan viimein paketin käsiini, laitan satavarmasti sosiaaliseen mediaan selfien, jossa poseeraan saaliini kanssa voitonriemuisena. Ehkä näytän jopa kieltä.

TT sääti lenkkipyöräni vaihteet ajokuntoon (jokseenkin) ja tällä viikolla olen hellästi totuttanut reisilihaksiani pyöräilyyn. Kerrankin olen malttanut aloittaa varovasti. On tuntunut ihan mukavalta (paitsi perseessä - tuo kapea ja kova satula on aina alkuun pieni shokki takalistolle). Kunpa nyt kesän säät suosisivat, että jaksaisin myös jatkaa. Viime kesänähän tein ahkerasti kotijumppaa, mutta ei semmoinen taida olla kyllin monipuolista. Tykkään kyllä älyttömästi siitä kun haba kasvaa punnerrusten myötä. Visuaalisesti siis. Ihme fiksaatio.

Sunnuntaina perustimme lapsen kanssa parvekkeelle laatikkokasvimaan. Retiisit ovat itäneet supernopeasti, joten molemmilla riittää motivaatiota laatikon hoitoon. Myös kodin viherkasvit kukoistavat, ja niinpä olen miettinyt, että ehkä viherpeukaloni ei olekaan aivan keskellä kämmentä vaikka olen aina niin luullut. Kivaa.

lauantai 7. toukokuuta 2016

Viikonloppupuuhia

Aurinko paistaa, mikä on mukavaa. Lämpöä on liikaa liikkumiseen, mutta vielä liian vähän auringonottoon vähin vaattein jokirannassa, koska mereltä päin käy viileä tuuli. Tuuli on ärsyttävä asia. Oli siellä kyllä auringonottajia joka tapauksessa, jokirannassa siis. Paidattomia ja bikinillisiä nuoria. Haimme MH:n kanssa lounaan kasvisravintolasta ja menimme ulos syömään.

Huomiselle meillä on varattuna piknik-risteily. En minä niin ruotsinlaivoista perusta, mutta nyt on luvattu kaunista säätä. Ajattelin lähinnä istua kannella lukemassa pääsykoekirjaa ja käydä välillä täyttämässä itseni buffetissa. Toivotaan, että siellä on edes jotain vegaanista, muuten jään täyttymättä.

Kunhan O palaa isältään, pääsemme harrastamaan pienimuotoista viherpeukalointia (älkää nyt luulko, että se on minulle jotenkin luontaista, en minä ole ikinä itse kasvattanut mitään muuta kuin kesäkukkia). Saimme parvekkeelle istutuslaatikon ja eilen ostin siihen multaa. Kunnianhimoinen tavoitteeni on saada ainakin retiisi- ja porkkanasatoa. Kurkkua kasvattaisin myös mielelläni, mutta en ole varma onko paikka riittävän aurinkoinen. Mutta sen taimen ehtii hankkia myöhemminkin. Lähinnä sadon onnistuminen olisi tietysti toivottavaa siksi, ettei lapsi saisi kamalia traumoja viljelypuuhista ja vihaisi niitä loppuikäänsä. Hätätapauksessa voin kai hakea torilta porkkanoita ja retiisejä ja huijata, että ne kasvoivat maagisesti yhdessä yössä.

maanantai 2. toukokuuta 2016

Säärikarvat

Vietän tämän viikon taas yksikseni. Töitä on jäljellä sen verran, että huomenna saanen ne valmiiksi. Huomenna on myös aamulla yhden pääsykokeen sähköinen esivalintakoe. Jännittää, suostuuko tietokone toimimaan; taidan herätä varmuuden vuoksi pari tuntia etukäteen käynnistelemään rakkinetta ja stressaamaan.

Vappu sujui rauhallisissa merkeissä O:n ja MH:n seurassa. O pääsi ensimmäistä kertaa tivoliin ja minulla meni jotain silmään kun katselin ensimmäisellä autorata-ajelullaan ollutta pikkuista. Torilta haettu vappupallo hajosi noin kaksi tuntia kotiintulon jälkeen. Paistoin munkkeja ja tein simaa. Olivat hyviä.

Houkutus koko päivän viettämiseen parvekkeella istuskellen on suuri, mutta en siis ehdi moista harjoittamaan ainakaan vielä pariin päivään. Aurinko ja lämpö ovat kyllä keskimääräistä mukavampia asioita.

Huomaan, että mietin sukupuoli-identiteettiin liittyviä juttuja edelleen paljo(hko)n. Olen antanut itselleni luvan identifioitua Muu, mikä? -kategoriaan ja sen myötä tulee aika paljon vastaan semmoisia asioita, joissa pystyn nyt hyväksymään itseni tämmöisenä kuin olen paremmin kuin ennen. Tuntuu, että paineet naisena kelpaamisesta ovat poissa. Äsken parvekkeella (no ok, kävin minä siellä juomassa kahvin) katselin tuulessa liehuvia säärikarvojani ja ajattelin että aika hienot. Ennen olen pitänyt niitä riesana, mutta nyt ajatus on kääntynyt niinpäin, että oikeastaan niiden poistaminen on se, joka on aina ollut riesa. En todellakaan ole koskaan ajellut sääriäni mistään muusta syystä kuin kelvatakseni muiden katseille. 
 
Myös vaatevarastoni on käynyt läpi mittavaa karsintaa, sillä vuosien mittaan olen hankkinut moniakin sellaisia vaatekappaleita, erityisesti juhlavaatteita, jotka ovat selvästi perinteisellä tavalla naisellisia. En kai ole ajatellut, että myös juhlissa voisin pukeutua oman tyylini mukaisesti, vaikka se tuottaisikin muille juhlavieraille päänvaivaa. Sillä se tuottaa. Päänvaivaa ihmisille. Se, kun jonkun ulkonäössä on perinteisesti vastakkaiseen sukupuoleen yhdistettyjä elementtejä, tai sitten androgyynejä. Erityisesti se, kun he eivät voi olla 100%, vaan vaikkapa vain 99,5% varmoja jonkun sukupuolesta. Olen valinnut "helppoon" sukupuolirooliin sujahtamisen, vaikkei se ole minulle ollut yhtään helppoa, vaan olen sen vuoksi aina juhlissa tuntenut oloni todella epämukavaksi enkä yhtään omaksi itsekseni. Ajattelin muuttaa asian nyt. Lähitulevaisuudessa ei ole mitään pirskeitä tiedossa, mutta eiköhän jotakin ennen pitkää ilmaannu.

Mutta nyt takaisin sorvin ääreen. Kun töitä kerrankin on, käytän hyväkseni tilaisuutta laukoa kaikki kuluneimmat työaiheiset latteudet.