pioni

pioni

torstai 26. marraskuuta 2015

Kilometrejä

Piti lukea muutama viimeisin postaus läpi, kun en yhtään muistanut, mistä olen kirjoittanut ja mistä en. Onpas laiskaa ja etäisen oloista tekstiä. Kuka tuollaista jaksaa lukea, tai kirjoittaa? Ai niin.

En saanut työtä, koska olen huono. Koska tekemäni "tasokoe" oli kuitenkin palkallinen, Kela keskeytti peruspäivärahan maksamisen ja haluaa minun toimittavan satakunta sellaista liitettä, joita minulla ei ainakaan vielä ole, ennen kuin maksamista voidaan (ehkä) jatkaa. Minun on tehtävä toimeentulotukihakemus. Urakka lannistaa, mutta MH on luvannut auttaa. Onneksi hakemuksen saa tehtyä sähköisenä. Monta päivää siinä silti menee. Enkä tiedä, kannattaako sen tekeminen nyt, kun olen saamassa useamman sadan euron veronpalautuksen; ehkä pitää sittenkin odottaa vuodenvaihteeseen. Suurimpaan hätään olen saanut apua muutamalta kaverilta: rahaa ja ruokaa. Sain maksettua tämän kuun "pikkulaskut". Tämä viikko on muutenkin helpompi, koska lapsi on isänsä kanssa mummolassa vielä huomiseen. Itsehän voin syödä viikon vaikka pelkkiä nuudeleita.

Olen jotenkin alkanut ajatella, että ehkä elämäni vain tulee olemaan tällaista loppuun saakka. En tiedä, miten sopeutuisin enää käymään oikeissa töissä oikealla työpaikalla. Pelkään, että työttömän leima pysyisi minussa sielläkin. Toisaalta minussa on kyllä vielä semmoinenkin kipinä, että haluaisin päästä pätemään, tekemään jotain sellaista työtä joka on minulle helppoa ja jossa voin saada kehuja. Pitääkin muistaa hakea yhtä pakkaajan työtä, jonka huomasin eilen.

Saan lainata päivisin MH:n autoa. Olen nyt käynyt uimahallissa 2-3 kertaa viikossa. Kilometrin uimiseen menee 32 minuuttia. En taida olla kovin nopea, mutta enimmäkseen altaassa on mukavaa. Käsivarsistani huomaa, että olen uinut, se on myös kivaa. Pitäisi pitää kirjaa uiduista kilometreistä, mutta olen laiska. Haaveilen uintitekniikkakurssin käymisestä, mutta ne maksavat yli sata euroa.

Olen jotenkin ihastunut MH:hon uudelleen varsin "isosti", kuten nykyään sanotaan. Meillä on ollut oikein hauskaa viime aikoina. Siispä on vain luonnollista, että hän on alkanut hakea töitä Ruotsista. The story of my life.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Ollako vaiko eikö?

Pitäisiköhän palata vielä siihen mielialalääkkeeseen? En osaa päättää. Fyysiset vieroitusoireet ovat viimein loppuneet, mutta en tunne itseäni terveeksi. Lihakseni ovat hervottoman ja tunnottoman oloiset, tätä on vaikea selittää, mutta se hajottaa henkisellä puolella erittäin tehokkaasti ja esimerkiksi kotijumppa on jäänyt kokonaan, koska en vain pysty tekemään liikkeitä kun en tunne mitä teen (vastapainoksi olen nyt käynyt pari-kolme kertaa viikossa uimassa puolen tunnin ajan, vedessä liikkuminen sentään sujuu). Lisäksi kuukautiskiertoon liittyvät säryt ynnä muut fyysiset hankaluudet (ja toki myös mielialanvaihtelut) ovat pahentuneet huomattavasti. Mieli on kaiken kaikkiaan jokseenkin alavireinen ja aloitekykyni on taas ennätysalhaalla, siellä jossain syövereissä missä saatan lykätä lähikauppaan lähtemistä koko päivän.

En tiedä, jaksanko yrittää enää olla parisuhteessa MH:n kanssa. Huomaan olevani varsin tyytymätön ja etten pidä MH:ta sellaisena vastuullisena aikuisena, jonka seuraa toivoin itselleni ja lapselleni. En jaksa ottaa yhteyttä. Ensin kokeilin tätä, jotta näkisin, ottaako MH yhteyttä minuun. Hiljaisehkoa. Nyt huomaan, että illat lapsen kanssa sujuvat paljon paremmin, kun en päivystä MH:n yhteydenottoa. MH:lle on varmaan sama, mitä tapahtuu, joten en tunne itseäni erityisen pahaksi, vaikka lopettaisin jutun. Toisaalta, katsotaan nyt vielä. Äh.

Odotan edelleen tietoa, pääsenkö tekemään sitä parin viikon työrupeamaa. Raha tulisi kyllä todella tarpeeseen. Eilen lainasin äidiltäni satasen, että sain tämän kuun vuokran maksettua.

Ostin eräältä Facebook-kirpputorilta lapselle joululahjaksi kasan käytettyjä palapelejä. Vielä ostan kirjakaupasta lasten maailmankartta -julisteen ja siinä joululahjahankintani sitten taitavat ollakin. Odotan tätä joulua uteliaana, vähän jännittää. Kaupassa oli jo stollen-pullia, jotka ovat yksi joulunaluspaheistani, mutta vastustin vielä kiusausta. Sitten näin jonkun kertovan Facebookissa, että hän aikoo syödä tänään joulutorttuja. Tiedän, että kirjoitin viime vuonna joulutortuista väheksyvään sävyyn, mutta hitto että alkoi tehdä niitäkin rasvanyyttejä taas mieli. Rakastan joulunodotusta juuri kaiken maailman herkkujen vuoksi, nyt koko homma taitaa vesittyä rahanpuutteeseen. Ei se mitään, olen siitä huolimatta onnistunut nostamaan painoani jo kolme kiloa parin viime kuukauden aikana.