pioni

pioni

maanantai 5. syyskuuta 2016

Ihastuksia

Olen koululainen. Opiskelija oikeasti, mutta koululta tuo tuntuu, hiljaa paikallaan istuminen ja opettajan kuunteleminen. Alku on ollut mukava, vaikka tekemisen määrä onkin ollut pienoinen järkytys. Itsenäistä opiskelua on paljon, onneksi siihen on myös varattu joka viikosta päivä tai pari, jolloin ei ole opetusta. Olen jo käynyt juttelemassa siitä, että haluan valmistua keskivertoa nopeammin ja keinoja siihen tuntuisi löytyvän, joten olo on juuri nyt varsin helpottunut.

En ole pystynyt keskittymään aivan täysin opiskelun asiasisältöön ja jättämään huomiotta opiskelukumppaneitani. Se, että ensimmäiset kolme päivää käytettiin lähes kokonaisuudessaan tutustumisleikkeihin (joita en erityisesti rakasta), vaikutti tietysti asiaan. Mutta muutenkin, ehkä olen sittenkin vain ihminen enkä voi elää missään tunteiden tyhjiössä. Luokkakavereista suurin osa on tietysti reilusti itseäni nuorempia, minkä piikkiin olen onnistuneesti laittanut paljon semmoista, no, ei-niin-kypsää käytöstä ja tietämättömyyttä. Silti, tuollaisesta tiiviistä parinkymmenen hengen joukosta huomaa kyllä melko nopeasti ne, joiden persoona jotenkin erityisesti ihastuttaa tahi ärsyttää (opiskelupersoona ainakin). Olisi kai vähän kummallistakin, ellei ryhmän sisällä muotoutuisi pienempiä samanhenkisten ihmisten ryhmiä ja on tietysti helpottavaa, että ei "tarvitse" olla koko porukan kanssa koko ajan. Hermohan siinä menisi. Toistaiseksi iloitsen siitä, että on monta naamaa, jotka jo tunnistan käytävillä. Samalla on hassu pieni kutkutus ja paineita siitä, että pääseekö tutustumaan niihin, jotka vaikuttavat mielenkiintoisilta, vai vihaavatko ne minua ja päädyn hylkiöksi. Tuomio: täydellinen paluu teinivuosiin kaikista ponnisteluista huolimatta.

Tällä viikolla koulutyötä riittääkin, kun lapsi on isällään. Muulloin tekee tiukkaa jaksaa tehdä yhtään mitään opintojen eteen sen jälkeen kun lapsen on saanut nukkumaan. Talvea ja oikeaa pimeyttä odotellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti