Talviasioita

Blogi näyttää jääneen vähälle huomiolle. Näin on tietysti aina ollut, jos lukijoita ajatellaan, mutta nyt ei ole itsekään tullut juuri ajateltua kirjoittamista.

Kuulumisia:

- Viimeinen opiskeluvuosi on aivan yhtä stressaava kuin aiemmat. Tosin nyt kevätlukukaudella oppilaitokselle tarvitsee raahautua enää enintään parina päivänä viikossa

- Edellisen seurauksena tartuin tammikuussa erääseen työtarjoukseen ja käyn nyt toistaiseksi 2-4 päivänä viikossa tekemässä sijaisuuksia (omassa tulevassa ammatissani) työpaikassa, jossa sijaisen asema on hyvin huono, mutta en nyt ainakaan vielä valita, koska rahasta on huutava pula ja saan hyvännäköisen rivin cv:hen ja opetella työtä melko monipuolisesti

- Valmistumisen jälkeinen elämä ahdistaa hieman. Työpaikkoja on tällä alueella tarjolla vain satunnaisesti

- Aloin loppukesällä seurustella erään vanhan ystäväni kanssa. On aivan kamalan mukavaa ja olen rakastunut

- Uusi mielialalääke toimii edelleen vähintäänkin tyydyttävästi mutta on edelleen helvetin kallista

- Lapsi elää ja voi hyvin

- Kissat elävät ja voivat hyvin

Voiton puolella, sanoisin. Miten teillä?

Kesäasioita

On ollut monenlaista. Todella vaikea kevät ja alkukesä, toisaalta apua on ollut säännöllisistä käynneistä psykologilla. Noin kuukausi sitten päätin että riittää ja hain reseptin mielialalääkettä varten. Otin uutta lääkettä josta ei ole vielä kokemuksia pitkäaikaiskäytöstä, kun en halunnut sitä mitä aiemmin käytin. No joka tapauksessa, mieli on parempi. Ainakaan vielä eivät ole kaikki tunteet latistuneet. Toisaalta synkimmät olotilat ovat jääneet pois ja ajatukset tuntuvat selkeähköiltä. Jatkan psykologilla käymistä ensi kuussa; hänen mielestään voisin aloittaa jälleen psykoterapian. Olen kyllä samaa mieltä. Sitä asiaa pitäisi viedä eteenpäin syksyn aikana.

Olen myös kesätöissä - siis ensimmäistä kertaa palkkatöissä sitten raskaaksi tulemisen vuonna 2011. Keväällä sain koulussa suoritettua kaiken vaadittavan, jotta opintopistekertymä sallii jo tilapäisen tulevassa ammatissa työskentelyn. Työ on mukavaa, mutta vaativaa ja työmatka on pitkä. Lapsi on siksi paljon isällään ja mummolassaan ja ikävöin häntä kovasti. Aika kuluu toisaalta niin nopeasti, että kohtahan tässä jo palataan arkeen. Odotan kyllä aivan innoissani ensimmäistä palkkapäivää.

Niin muuten

Tuli mieleen, että viimeaikaiset vähäiset blogikirjoittelut voivat antaa sellaisen kuvan, että Tinder on tällä hetkellä jotenkin tärkeä asia elämässäni. Joku mahdollinen lukija voi jopa luulla, että Tinderin parissa vietetty aika on johtanut vähäisiin kirjoitteluihin. No, ei ole asian laita näin. En avaa Tinderiä päivittäin enkä viikoittain enkä todellakaan ole tavannut yhtän ihmistä sen kautta. En vain ole jaksanut kirjoittaa siitä, miten itselläni oikeasti menee, koska en jaksa ajatella koko asiaa. Ei kestänyt kuukautta kauempaa se uudestavuodesta alkanut hyvä vointi, vaan vaikeaa on. Ajattelin vain mainita.

Tinder-turnoffeja yms.

Muutamat asiat ihmisten Tinder-profiileissa ovat ns. instant-turnoffeja (eli välittömästipoispäältäkääntäjiä):

-jo mainitsemani "kerron kaiken itsestäni pelkillä emojeilla", tiedoksi: kukaan ei ymmärrä mitä helvettiä yrität sanoa

-kuva, jossa poseeraat selvästi entisen tai nykyisen puolison tmv. kumppanin kanssa

-kuva, jossa poseeraat lomamatkalla hassun ja todennäköisesti riistetyn turistienviihdyttäjäeläimen kanssa

-kahdeksan kuvaa Fingerpori-ruuduista tai mietelauseista, ei yhtään itsestä

-neljä kasvokuvaa kasvojen eri puolista, kaikki otettu saman vaatekaappirivistön edessä samana päivänä (ei sitä keskitietä niin vaikea ole löytää)

-"ämpäri kaupan päälle", kiinnostaisi kyllä aidosti montako kertaa tuolla lainilla on päästy treffeille

-"olethan minua lyhyempi ja pitkähiuksisempi" ynnä kahdeksantoista muuta ulkonäkövaatimusta elämänkumppanille

ja onhan noita muitakin.

Asiasta laskiaispullaan, katselin kun lumilautailijoille jaettiin mitaleja ja lajin nimenä oli Ladies' slopestyle. Siis mitä on tapahtunut woman-sanalle? Tarvitseeko se sukupuoli nyt yhtäkkiä söpön lellittelynimen tuollaisessa yhteydessä, jossa on tietääkseni aina puhuttu yksinkertaisesti miehistä ja naisista? Olen kuin halolla päähän lyöty.

Filantrooppi

On yksi sana, joka aina pakenee mielestäni, kun tarvitsisin sitä: filantrooppi. Tämän viikon alussa sille olisi ollut käyttöä eräässä keskustelussa, mutta sana suostui tulemaan vain kielen päälle, ei ulos suusta. Siinä kielen päällä se sitten pysyttelikin neljä päivää, kunnes juuri äsken sain sen kakaistua ulos.

Mainitun keskustelun ja siinä tapahtuneen sanan kadotuksen yhteydessä tajusin, että minulta on erittäin harvoin mikään sana hukassa. Huomasin myös, että ääntöelimistöni alkoi kauhealla vimmalla etsiä sanaa, tai edes siinä esiintyviä äänteitä. Suusta tuli ulos pari sellaista epäsanaa, jotka olivat ilmeisesti parasta, mihin aivoni sillä hetkellä pystyivät. Päätin, että en etsi hukattua sanaa internetin ihmeellisestä maailmasta, vaan aivojumppautan itseäni kunnes muistan sanan. Viikon aikana olen siis aina välillä (kotona, yksin) tehnyt aktiivisia ponnistuksia filantroopin löytämiseksi ja siinä matkan varrella kirjannut ylös puhelimen muistilappusovellukseen ne versiot, joita aivoni (ääntöelimistön suosiollisella avustuksella) ovat spontaanisti tarjonneet vaihtoehdoiksi. Tässä lista niistä aakkosjärjestyksessä.

Afakolyytti

Akrapyyli

Algefagi

Alkronaatti

Amakolyyni

Amalfyytti

Amorootti

Artefantti

Bajaali

Befantti

Dajulantti

Distomaani

Fadekaatti

Faguutti

Fenokeetti

Fentomaani

Hartesaani

Hestofagi

Hydrolyytti

Hykrylaatti

Hypantooppi

Hypoflyygi

Höpyflögi

Karalyytti

Komaniitti

Kulledaani Melkofagi Melkuuli Palsterfagi Parofaatti Peliforaatti Penokaatti Perikolyytti Perikulaari Polyfaatti Porotyyppi Pörylääri Sakrenomi Sudikaatti Sufenogi Sufolaatti Syfikaatti Symäntti Syntakti Sypölääri Tahifaali Tefaali Teflaani

Success

Alan vähitellen hahmottaa, miksi yksinhuoltajia pidetään jotenkin viallisina. Neuvottelin lapsen kanssa pitkällisesti siitä, voiko ja uskaltaako hän jäädä yksi kotiin katsomaan lastenohjelmaa ehkä noin kymmeneksi minuutiksi, kun minä vien nettikirppiksellä myymäni hyllyn alakertaan ja sovittuun aikaan luovutan sen ostajalle heti tämän kurvattua paikalle autollaan. Lapsi oli rohkealla mielialalla, joten sovimme että hän jää sitä ohjelmaa katsomaan. Minä raahasin hyllyn (joka ei mahtunut hissiin mutta oli onneksi kevyehkö) alas viisi kerrosta ja jäin vierasparkin viereen odottelemaan ostajaa, jota ei sitten kuulunutkaan paikalle. Vajaan kymmenen minuutin päästä päätin käydä hakemassa lapsen jatkamaan odottelua kanssani. Rappukäytävään päästessä siellä raikui jo lapsen paniikkihuuto ja monista asunnoista oli tullut ihmisiä käytävään katsomaan, mistä on kysymys. Kymmenen minuuttia oli siis sittenkin liikaa ja nyt minä näytän lapsen heitteillejättäjältä.

Lasua odotellessa.

Ostaja ei muuten ikinä tullut hyllyänsä hakemaan eikä myöskään jaksanut ilmoittaa, ettei aio tulla. Minä sitten pidän Facebook-kirppiksistä.

Myyjä

Tänään ei tarvinnut mennä koululle, joten lähdin liikkeelle keskustan suuntaan, ettei tulisi vietettyä ihan koko päivää sohvalla. Tarvitsin oikeastaan vain viherkasvilannoitetta, mutta kävin parissa vaatekaupassa pyörimässä, jotenkin muodon vuoksi kai. Yhdessä niistä viivyin pitkän tovin ja kävin sovituskopissakin. Tänä aikana kaksi eri myyjää tervehti minua, toinen heistä kolme kertaa. Meinasi jo alkaa ärsyttää. Eikö jonkinlainen naamamuisti olisi heidänkin työssään ihan hyödyllinen ominaisuus? Jos ei muuten, niin siksi ettei asiakkaiden tarvitsisi tuntea sellaista myötähäpeää kuin minä tänään. En ostanut mitään.

Tämä viikko on ollut hyvä viikko, itse asiassa paras aikoihin. Olen yksin kotona, olen käynyt koulussa pyörällä ja syönyt terveellisehkösti sekä päässyt hyvin alkuun kevätlukukauden opiskeluhommissa. En oikein uskalla enempää tätä hehkuttaa, edes mielessäni, tulevan pettymyksen minimoimiseksi.