TT vahvisti eilen epäilykseni, että hän on uudessa parisuhteessa. Olen ollut siitä saakka aivan säpäleinä. Nyt tuntuu siltä, että olen menettänyt perheeni (tiedän, etten ole, mutta tietäminen ei ole tuntemista). Tuntuu, että joku muu saa jotain, mikä kuuluisi minulle. Ei niin tietenkään ole. Mutta on tämä olo kyllä jotain aivan hirveää.
Samaan aikaan tunnen itseni huijariksi, kun vietän edelleen aikaa MH:n kanssa. Mietin, teenkö niin vain välttääkseni yksinolon. Yksin on vaikeinta, esimerkiksi tänä iltana kun MH on ollut pikkujouluissa.
Miksi pitää olla vaikeaa? Miksei voi olla helppoa?
Kaikella on tarkoituksensa, aivan kaikella. Se ei vaan tunnu hyvältä kun kaadetaan saaveittain paskaa niskaan. :)
VastaaPoista