Vietän tämän viikon taas yksikseni. Töitä on jäljellä sen verran, että huomenna saanen ne valmiiksi. Huomenna on myös aamulla yhden pääsykokeen sähköinen esivalintakoe. Jännittää, suostuuko tietokone toimimaan; taidan herätä varmuuden vuoksi pari tuntia etukäteen käynnistelemään rakkinetta ja stressaamaan.
Vappu sujui rauhallisissa merkeissä O:n ja MH:n seurassa. O pääsi ensimmäistä kertaa tivoliin ja minulla meni jotain silmään kun katselin ensimmäisellä autorata-ajelullaan ollutta pikkuista. Torilta haettu vappupallo hajosi noin kaksi tuntia kotiintulon jälkeen. Paistoin munkkeja ja tein simaa. Olivat hyviä.
Houkutus koko päivän viettämiseen parvekkeella istuskellen on suuri, mutta en siis ehdi moista harjoittamaan ainakaan vielä pariin päivään. Aurinko ja lämpö ovat kyllä keskimääräistä mukavampia asioita.
Huomaan, että mietin sukupuoli-identiteettiin liittyviä juttuja edelleen paljo(hko)n. Olen antanut itselleni luvan identifioitua Muu, mikä? -kategoriaan ja sen myötä tulee aika paljon vastaan semmoisia asioita, joissa pystyn nyt hyväksymään itseni tämmöisenä kuin olen paremmin kuin ennen. Tuntuu, että paineet naisena kelpaamisesta ovat poissa. Äsken parvekkeella (no ok, kävin minä siellä juomassa kahvin) katselin tuulessa liehuvia säärikarvojani ja ajattelin että aika hienot. Ennen olen pitänyt niitä riesana, mutta nyt ajatus on kääntynyt niinpäin, että oikeastaan niiden poistaminen on se, joka on aina ollut riesa. En todellakaan ole koskaan ajellut sääriäni mistään muusta syystä kuin kelvatakseni muiden katseille.
Myös vaatevarastoni on käynyt läpi mittavaa karsintaa, sillä vuosien mittaan olen hankkinut moniakin sellaisia vaatekappaleita, erityisesti juhlavaatteita, jotka ovat selvästi perinteisellä tavalla naisellisia. En kai ole ajatellut, että myös juhlissa voisin pukeutua oman tyylini mukaisesti, vaikka se tuottaisikin muille juhlavieraille päänvaivaa. Sillä se tuottaa. Päänvaivaa ihmisille. Se, kun jonkun ulkonäössä on perinteisesti vastakkaiseen sukupuoleen yhdistettyjä elementtejä, tai sitten androgyynejä. Erityisesti se, kun he eivät voi olla 100%, vaan vaikkapa vain 99,5% varmoja jonkun sukupuolesta. Olen valinnut "helppoon" sukupuolirooliin sujahtamisen, vaikkei se ole minulle ollut yhtään helppoa, vaan olen sen vuoksi aina juhlissa tuntenut oloni todella epämukavaksi enkä yhtään omaksi itsekseni. Ajattelin muuttaa asian nyt. Lähitulevaisuudessa ei ole mitään pirskeitä tiedossa, mutta eiköhän jotakin ennen pitkää ilmaannu.
Mutta nyt takaisin sorvin ääreen. Kun töitä kerrankin on, käytän hyväkseni tilaisuutta laukoa kaikki kuluneimmat työaiheiset latteudet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti