Harjoittelu vei mehut koko neljän viikon ajalta ja toipumiseenkin tarvittiin näemmä vielä viikko. Raskas, mutta antoisa oli tuo kokemus.
Olen kai nyt sitten kesälomalla. Eilen tein viimeisen verkkotentin pois alta. Loma ei siis alkanut erityisen juhlavin seremonioin ja ihan hyvä niin.
Tuttuun keväiseen tapaan olen yrittänyt ja osin onnistunutkin motivoitumaan hieman liikuttamaan itseäni. Toistaiseksi "liikunta" on kyllä ollut säälittävää räpellystä lapsen kanssa touhuilun lomassa, mutta sitä on kuitenkin ollut sen verran, että joka päivä on joku lihas kipeänä. Pyörälenkille en saa itseäni lähtemään, jos lämpötila on alle 15 astetta tai tuulta yli kolme metriä sekunnissa. Saatanpa tosiaan olla maailman laiskin. Varasin kuitenkin tatuointiajan juhannusviikolle ja jostain ihmeen syystä ajattelen, että en kehtaa mennä sinne nykyisessä selluliittisessa olemuksessani. Näköjään tarvitsen tuollaisen pinnallisen motivaattorin. Olenpas huono ihminen.
Tavara ahdistaa jälleen. Huomasin miettiväni, että pitäisi muuttaa isompaan kotiin. Olen vienyt kassikaupalla vaatetta ja keittiötarviketta ja kirjoja Konttiin sekä myynyt muutaman asian. Lapsen lelut pitäisi vielä käydä läpi ja karsia edes jotakin - tehtävä, jota jokainen vanhempi rakastaa (vitsi). Koti vain on nyt siinä pisteessä, että siisteys ei säily edes puolta tuntia, jos ei tavaramäärä radikaalisti pienene. On kai tämä silti helpompaa kuin muuttaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti