Mielenkiintoinen henkilö

Näytän ruvenneen suurinpiirtein kasvissyöjäksi. Ei tee mieli lihaa. Kalaa syön aina välillä ja senkin suhteen olen nirso. Kananmunista ja juustoista pidän niin paljon, että ne estävät ainakin toistaiseksi vegaaniutumisen - voihan olla, että ihastun vegaanisiin juustonkorvikkeisiin kunhan joskus niitä kokeilen. Edellinen kasvissyöntikauteni alkoi 11- tai 12-vuotiaana ja kesti 18-vuotiaaksi; silloin matkustin kuukaudeksi lomalle amerikkalaiseen pikkukaupunkiin, jossa ei todennäköisesti ollut ikinä nähty kasvissyöjää. Koska tiesin palaavani samaan paikkaan myöhemminkin, helpoin ratkaisu oli antautua McDonald'sin ja muiden pikaruokaloiden halvoille purilaisille.

Perjantaina kävin Turun taidemuseossa katsomassa Jacques Henri Lartiguen valokuvanäyttelyn. Museoon pääsee perjantai-alkuiltaisin ilmaiseksi, joten ihmisiä oli liikaa, mutta näyttelyn jaksoi kyllä kiertää verkkaiseen tahtiinkin. Valokuvat olivat 1920- ja 30-luvuilta ja niissä aikakauden tyypillisiin asuihin sonnustautuneet henkilöt istuksivat art deco -hotellien auloissa palmunlehvien varjossa tai makasivat rannalla tai veneen kannella tai pelasivat tennistä tai ihan vain olivat ja näyttivät hyvältä. Pääsin tunnelmaan: odotin vähän, että Hercule Poirot marssisi ovesta sisään. Jostain syystä ei marssinut. Luulen, että käyn kiertämässä näyttelyn vielä toistamiseen.

Olen tavannut mielenkiintoisen henkilön. Yhden lyhyen illanvieton perusteella hän vaikuttaa sellaiselta, että haluaisin tutustua paremmin. Olen huomannut ajattelevani häntä paljon. Tapaamme todennäköisesti eräissä juhlissa elokuun lopussa, voihan olla että innostukseni hälvenee ennen sitä. Tai sitten tämä lapsellinen, ei-mihinkään-todelliseen perustuva iik!-osa tästä innostuksesta hälvenee, mikä olisi vain hyvä. Mielenkiintoinen henkilö on kaverini tuttava ja kerroin kaverilleni, että mielenkiintoinen henkilö vaikuttaa mielenkiintoiselta. En pyytänyt ryhtymään mihinkään toimiin asian suhteen. Olinpas fiksu ja aikuinen, ihan erilainen kuin viimeksi sinkkuna ollessani.