Eilen aloin säätää pyöräni vaihteita ja sotkin ne lopullisesti. Tänään aion siis viettää taas tuntikausia youtube-tutoriaaleja katsellen ja ehkä huomenna uskallan seuraavan kerran koskea itse pyörään. Jos en välittäisi niin paljon siitä, mitä minusta ajatellaan, koko kortteli olisi saanut eilen illalla kuulla varsin kovaäänistä sadattelua "verstaaltani". Tänään haluan lepoa siitä mielentilasta.
Aion siis siivota. Oikeasti siivoan tietysti siksi, että O ja TT tulevat huomenna ja koti on yksinoloni jäljiltä aivan hunningolla. Vaikkei oikeastaan olekaan. Tajusin vasta eilen, että olen koko kaksiviikkoisen ajan potenut huonoa omatuntoa siitä, että siivoan tavallista vähemmän, ja ettei minun olisi tarvinnut sitä potea, koska siivottavaakin on ollut vähemmän. Olen siis ilmeisesti muuttunut kolmessa vuodessa äitirobotiksi, jolla jokailtaisen siivoushetken välttämättömyys on jo ohjelmoituna selkärangan syvimpiin syövereihin. En kerta kaikkiaan tullut ajatelleeksi, että lapsettomat siivoavat oikeastaan tosi harvoin.
Viime yönä oli niin kuuma, etten saanut nukuttua. Lämpötila tuntui aivan siedettävältä hereillä ollessa, mutta ei enää kun yritin nukahtaa (en osaa nukkua ilman peittoa). Pidin pääni vieressä olevaa ikkunaa auki koko yön, mutta lämpötila laski vain vähän. Sen sijaan havahduin yön aikana kymmenisen kertaa kadulta kantautuvaan Ruisrockista kotiutujien mölyyn ja erittäin, erittäin monesti siihen, että jompikumpi kissoista kävi pääni vieressä haistelemassa ulkoilmaa. Päiväunet ovat siis ohjelmassa myös. Itse asiassa nyt. Tai heti kunhan olen varmistanut, etteivät höyhentyynyt räjähdä pesukoneessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti