Sain eilen kaksi kutsua työhaastatteluihin. Toinen on huomenna ja koskee lyhyttä, kolmen viikon työpätkää toukokuussa. Toinen oli jo tänä aamuna. Kyseessä on määräaikainen toimistotyöntekijän työ erään suuren järjestön paikallistoimistossa. Yllätin itseni pärjäämällä haastattelussa mielestäni hyvin (kävin jälkikäteen ostamassa itselleni palkinnoksi hillomunkin). Haastattelijat olivat mukavia ja vaikuttivat ihan tavallisilta ihmisiltä, mikä on aina hyvä. Työpaikka myös vaikuttaa oikeasti mielenkiintoiselta. Tietysti, jos joku paljon kokeneempi hakee sitä myös, ei minulla ole mitään mahdollisuuksia tulla valituksi, mutta katsotaan nyt. Onneksi vastaus tulee viimeistään alkuviikosta, sillä huomaan etten saa mitään aikaiseksi, kun jännitän miten tässä käy. Se huominen haastattelu mennee myös tämän vuoksi iloisesti päin honkia.
Aloitin mielialalääkkeen maanantaina. Kuten viimeksikin, se on jo nyt vienyt aamuyön unet sekä aiheuttanut lievää pahoinvointia ja sydämen tykyttelyä. Kai tämä menee ohi ennen pitkää. Mieleni ei ole aivan yhtä musta kuin viime viikolla, mutta on varmaan turhan aikaista arvioida, mistä moinen johtuu. Stressattavia asioita kyllä riittää entiseen malliin, mutta juuri nyt en tunne itseäni täysin voimattomaksi niiden edessä. Flunssakin on paranemaan päin.
Koputan puuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti