Valmiimpi

Blogissa on tavallistakin hiljaisempaa, koska minä olen heittäytynyt vapaalle. O on tämän viikon isällään ja minä olen huidellut pitkin maita ja mantuja (eli olin puolitoista vuorokautta MH:n luona hänen työskentelypaikkakunnallaan ja sitten olen maannut kotona). Oikeastaan aika paljon energiaa menee sen työn alkamisen odotteluun. Minua on jo pyydetty luomaan itselleni käyttäjätunnukset tarvittaviin järjestelmiin ja testaamaan, että kirjautuminen onnistuu, mutta sen jälkeen en taas ole pariin päivään kuullut asiasta mitään. Turhauttavaa päivystämistä.

Olen sitten käyttänyt vapaata aikaani tavaroiden liikutteluun: saimme takaisin jättimäisen laatikollisen vauvanvaatteita ja kaiken maailman tarvikkeita, jotka olivat olleet lainassa O:n serkulla. Meillähän ei enää ole niille käyttöä, joten nettikirppikset kutsuivat. Kauppa käy huonosti. Ei kai se ole mikään ihme, kun käytettyä tavaraa on tarjolla joka tuutissa, kirppiksetkin aivan kyllästettyjä sellaisella tavaralla, jota ei enää kukaan tule ikinä haluamaan ja jonka olisi voinut heittää suoraan roskiin. Lisäksi ihmiset tuntuvat olevan varsin tarkkoja rahoistaan - en selvästikään ole ainoa, jonka talous on tiukalla. Ei tässä kirppishommassakaan kovin hyville tuntipalkoille pääse, kun joka tavara on kuvattava ja mitattava.

Olo on tällä viikolla muutamaan otteeseen ollut poikkeuksellinen ja olen miettinyt, että mikäs se tämmöinen tunne on. Ettei vain olisi kuulkaas ilo. Joku semmoinen ihan uudenlainen ja kokonaisvaltaisempi ilo kuin ennen. Pienehköistä asioista kuten hiustenleikkuusta, uudesta hienosta paidasta tai upean taideteoksen näkemisestä. Olen minä ennenkin iloinnut kampaajakäynnin jälkeen siitä uudesta tukastani muutaman päivän ajan, mutta kun kuontaloani eilen siistittiin, niin minuun levisi semmoinen tunne, että olen kokonaisuutena kunnossa, enkä vain niiden karvojen osalta. Että olen jotenkin valmiimpi ja voin olla tämmöinen kuin olen. Aika vaikea selittää, mutta aika mukavaa.