Haloo?

Olen puhelinkammoinen, minkä olen muistaakseni maininnutkin. En haluaisi vastata tuntemattomista numeroista tuleviin puheluihin. Jos jonkin asian voi hoitaa sähköpostilla, teen niin. Asioin erinäisillä luukuilla mieluummin henkilökohtaisesti kuin soitan (joskin sellaiset luukut, joilla saa asioida, ovat nykyään vähissä). Olen ennen puhelua hermoraunio, joka kirjoittaa tärisevällä kädellä paperille kaiken sen, minkä haluaa saada sanottua, koska itse puhelun aikana aivoissa ei liikahda mikään. Puhelun jälkeen analysoin puhki jokaisen sanomani sanan ja vastapuolen reaktion ja vakuutun kerta toisensa jälkeen sitä, että olen heikkojen puheenlahjojeni vuoksi tullut taatusti väärinymmärretyksi. No, tuollaista se on huonona päivänä. On minulla toki parempiakin hetkiä, ja keinoja selvitä suurten kynnysten yli. Jos en esimerkiksi ole varma, olenko soittanut oikealle ihmiselle, kerron sen heti puhelun alussa. Näin tunnen itseni vähemmän tyhmäksi, jos paljastuu että vaivasinkin väärää henkilöä mitättömällä asiallani.

Lapsuudessanihan puhelinkulttuuri oli vielä varsin erilaista. Kotona oli yksi puhelin. Jos oli yksin kotona ja puhelin soi, siihen piti vastata, etu- ja sukunimellä. Jos halusi saada yhteyden kaveriin, piti soittaa hänen kotiinsa, missä kuka tahansa perheenjäsen saattoi vastata puhelimeen. Piti kysyä onko kaveri kotona, ja joskus kävi niin, ettei ollut. Niistäkin tilanteista piti selvitä, ja selvisinkin. Olen itse asiassa jälkikäteen ajateltuna ollut varsin urhea pieni telefonisti, mutta varmaankin vain koska oli pakko. Muustahan ei tiedetty. Kyllä minä jo silloinkin tunsin aivan valtavaa noloutta, jos joku puhelinmyyjä soitti meille kotiin ja erehtyi luulemaan minua talouden aikuiseksi ja pitämään myyntipuhettaan. Se piti kuunnella loppuun ja sitten sopertaa, että meillä ei juuri nyt ole aikuisia kotona. Kaiken taustalla kai oli tässäkin ajatus omasta huonoudesta: minun oli täytynyt vastata puhelimeen väärällä tavalla, kun se ei huomannut että olen lapsi. Siispä puhun väärällä tavalla. Siispä olen vääränlainen. Jne. No nyt päästään taas omien ongelmieni juurille. Voisin avautua pitkästi ja yksityiskohtaisesti siitä, miten paljon häpeää olen tuntenut omasta puheäänestäni läpi elämäni, mutta ette te sitä jaksaisi lukea.

Joka tapauksessa, monisyinen juttu on se puhelinkammo. Elämää hankaloittava myös.