pioni

pioni

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Tyyppi

Käykö teille ikinä niin, että kiinnitätte kadulla huomiota johonkin poikkeuksellisen hyvännäköiseen ihmiseen, ihan vain ohikulkijaan, ja sitten kun aikaa kuluu, huomaatte että sillä ihmisellä vaikuttaa olevan osin sama elinpiiri kuin teillä, sillä törmäätte häneen toistuvasti, päivittäin tai kuukausittain, satunnaisesti, ihan sama? Koska se ihminen on niin hyvännäköinen ja olette pyöritelleet päässänne sekalaisia fantasioita hänestä ja siitä miten täydellinen hänen täytyy olla myös esimerkiksi luonteeltaan - siis olette kerta kaikkiaan ihastuneet häneen - hänen näkemisensä alkaa saada mielessänne kiusallisen sävyn. Luulette, että ihastuksenne näkyy päälle päin. Luulette, että se ihminen yhtäkkiä huomaakin teidät ja joudutte jonkinlaiseen todelliseen vuorovaikutukseen hänen kanssaan, mikä romuttaisi kaikki ne rakentamanne täydelliset mielikuvat. Katastrofin välttääksenne käyttäydytte siihen ihmiseen törmätessänne noloilla tavoilla: teeskentelette, että muistatte juuri tärkeän puhelun, joka teidän piti soittaa ja alatte kaivaa puhelinta laukusta kun hän lähestyy; katsotte kävellessä omia kenkiänne, sillä se on ainoa vaihtoehto jonka äkkiseltään keksitte sen ihmisen tuijottamiselle; teeskentelette katsovanne uteliaana jotakin tai jotakuta hänen takanaan olevaa, kun hän huomaa katseenne. Voisitte saman tien lyödä otsaanne kirkuvanpunaisen Captain Obvious -leiman.

Jaa, teille ei käy niin? No minulle käy. Kohtaamisemme ovat todellakin satunnaisia ja olleet sitä jo parin vuoden ajan. Viimeisin niistä oli kuitenkin eilen. Tyyppi oli kasvattanut viikset. Mahdollisesti vieläkin paremman näköistä kuin ennen. Minut pelasti tällä kertaa se, että lapsi oli kanssani ja juttelimme juuri jotakin - luulen vaikuttaneeni jotakuinkin normaalilta arkiaamun vastaantulijalta.

Ymmärrän, ettei ole kovin kilttiä käyttää tässä nätit asiat -tägiä, mutta en kyllä hitto vie luo näteille ihmisille omaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti