pioni

pioni

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kevättä kohti kotona

Kevätaurinko on ihana, mutta armoton: koti on paitsi sotkuinen, myös äärimmäisen pölyinen ja kissankarvainen. Jotain pitänee tehdä. Kissankarvaisuuden aiheuttajat keskittyvät makoilemaan auringonläikissä, sitä katsoessa ei voi olla tuntematta vähän kateutta.

Lauantaina vietin laatuaikaa itseni kanssa Ikeassa ja hankin vihreän (!) hyllyn lapsen leluja ja kirjoja varten. Kävin myös tavalliseen tapaani koeistumassa sohvaa. Hyvältä tuntui ja näytti edelleen, mutta jäi vielä odottelemaan.

Tässä asunnossa on puutteensakin (lähinnä kunnon suhteen), mutta kuten olen toistuvasti tainnut hehkuttaakin, minusta täällä on ihana tunnelma. Talo on rakennettu vuonna 1963 ja asunnossa on muutamia yksityiskohtia, jotka henkivät juuri sitä aikaa tosi sympaattisella tavalla (en elänyt tuona aikana enkä siis tiedä, oliko itse ajassa erityisesti mitään sympaattista tai ovatko nämä yksityiskohdat edes sieltä peräisin, mutta minähän saan kuvitella tämän asian juuri sellaiseksi kuin haluan, hahaa). Esimerkiksi väliovien pystyviivakuvioinen lasi ja vaatekaappien vanhanaikaiset, mutta juuri käteen sopivat vetimet. Ja sitten on ihana parvekkeen lattia pientä sinistä mosaiikkilaattaa. Pahoittelen, että se on kuvassa pölyinen, en luonnollisestikaan ole vielä päässyt siivouksessa ihan sinne asti. Mutta tuota lattiaa voisin kyllä tuijotella vaikka miten kauan. Se on jotenkin mahtavan epätäydellinen, mutta minun mielessäni silti samaan aikaan luksusta. Haluaisin parvekkeelle valkoisen tuolin ja pari kukkaa, sitten istuisin siellä lukemassa ja juomassa kahvia kaiken kesää. Tosin jos minulle tarjottaisiin mahdollisuutta istua sen sijaan vaikka jossakin persoonattomassa toimistossa loisteputken valossa tienaamassa rahaa, niin parveke saisi jäädä odottamaan. Absurdia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti