pioni

pioni

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Neljäs kerta toden sanoo?

Tänään lapsen isän vihoviimeisetkin tavarat (myös se tuoli, jippii!!) lähtevät meiltä ja minä jään viettämään viikonloppua itsekseni, kun lapsi menee isänsä kanssa mummolaan. Kun nyt katson ympärilleni täällä kotona, havaitsen että tekemistä riittää hyvinkin pariksi päiväksi (vaikka aion kyllä myös katsoa telkkaria, syödä sipsejä ja juoda limsaa). Olisi mukavaa saada esimerkiksi viimein verhot ikkunoihin (on meillä kaihtimet, en ole ekshibitionisti), vielä en vain ole jaksanut kaivaa silityslautaa esiin.

Oloni on juuri nyt melko helpottunut, mitä tulee muuttoon ja eroon liittyviin käytännön asioihin, "paperihommiin" kuten sanottiin ennen vanhaan kun asiat vielä hoidettiin paperilla. Eilen sain nimittäin viimein hoidettua viimeisen suuremman jutun eli toimitettua kaupungille tuloselvityksen lapsen päivähoitomaksun tarkistamiseksi. Ennen eroa maksoimme lapsen isän tulojen vuoksi suurinta mahdollista maksua (silloin erillistä tuloselvitystä ei tarvittu), nyt olemme pudonneet lähelle alinta maksuluokkaa. Minusta on jollain tavalla irvokasta, että päivähoitoasioihin liittyy niin paljon byrokratiaa: jokaisen kyselyn, ilmoituksen ja muutoksen kohdalla joutuu arpomaan, tuleeko asia ottaa puheeksi lapsen oman ryhmän lastentarhanopettajan kanssa, soittaa päiväkodinjohtajalle, varata aika kaupungin varhaiskasvatusyksikköön (joka tarjoaa mahdollisuuden myös sähköiseen asiointiin, mutta vain joissain asioissa) vai peräti kasvatus- ja opetuslautakuntaan. Tämä kaikki on niin kaukana lapsen arjesta - toisaalta tietysti hyvä niin. Aikuiset hoitakoot taustatyön, jotta lapsi saa elää lapsuuttaan. Aikuistenkin työtä voisi kuitenkin helpottaa esimerkiksi paremmalla ohjeistuksella. En tiedä, oletteko tutustuneet Turun kaupungin internetsivuihin, mutta ne ovat kaikkinensakin aivan hirveät, ja varhaiskasvatus-osio on vielä sieltä sekavimmasta päästä. Toivottavasti kaupunki saapuisi jo pian tässä asiassa oikealle vuosikymmenelle. Mutta siis, nyt luulen akuutin muutosvaiheen meidän elämässämme olevan jollain lailla ohi, näiden käytännön asioiden osalta.

Sitten on tietysti niitä juttuja, jotka eivät ole minusta kiinni: olen pyytänyt huoltoyhtiöltä jo kolme kertaa, että vaihtaisivat sukunimemme postiluukkuun, mutta mitään ei tapahdu. Erikoista, etten sanoisi. Tuntuu kummalliselta tulla kotiin, kun ovessa on jonkun muun nimi. Jokohan nyt, kun lähetin neljännen pyynnön?

Tuntuu, että pitäisi jotenkin käsitellä tässä myös sitä keskiviikkoista kaverin tapaamista ja vauvannimiasiaa, mutta ei se oikein ole vielä prosessoitunut mielessäni enkä jaksa sitä nyt miettiäkään. Palaan varmaan siihen toiste. Oli se ihan hauska leikkipuistoreissu kaiken kaikkiaan, kyllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti