pioni

pioni

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Keikka!

Ohhoh, sain työtä, no, ainakin kuukauden ajaksi. K vinkkasi viime viikolla työnantajansa projektista, johon tarvitaan työntekijöitä ja tein vaaditun tasotestin sekä lähetin cv:ni. Kun yhteydenottoa ei kuulunut vaikka asialla oli kerrottu olevan kiire, ajattelin tietysti että palveluksiani ei kaivata. Mutta tänään sieltä sitten tosiaan tuli viesti. Työn voinee aloittaa vaikka huomenna, sitä kun tehdään kotoa käsin ja ainoa vaatimus työajan suhteen on, että 20 viikkotyötuntia täyttyy. Pääsen siis kokeilemaan "kevytyrittäjyyttä" (kauhean näköinen sana), sillä tässä työsuhteessa tulen olemaan palveluntuottajan enkä työntekijän roolissa. Joka tapauksessa: jeeeeee!

Siitä hakemastani vakituisemmasta työstä ei ole vieläkään tullut tietoa. Lupasivat ilmoittaa alkuviikosta. Onko keskiviikkokin vielä alkuviikkoa? Ei minusta. No ok, ehkä keskiviikkoaamu on.

Päiväkodissa on huomenna pääsiäishartaus. Ärsyttää, että alle kouluikäisille järjestetään tilaisuuksia, joissa on tunnustuksellista kristillistä sisältöä. Olen toki yhtä lailla muitakin uskontoja vastaan. Päättäköön jokainen vähän kypsempänä itse, mihin uskoo. Eihän minulle tietenkään ole mikään ongelma viedä lapsi hoitoon pari tuntia tavallista myöhemmin, mutta työssäkäyvillä on eri tilanne. Toivottavasti asiaan tulee parannuksia, eli mielekästä korvaavaa toimintaa johon osallistujia kohdellaan tasavertaisina muiden kanssa eikä korosteta vähemmistöstatusta ja luoda siten tunnetta ulkopuolelle jäämisestä. Nykyisellään henkilökunnan asenne on tasoa "onhan se vähän kurjaa kun sitten ne muutamat lapset aina kyselee että miksen minä saa mennä samaan paikkaan kuin muut". Kyllä kai se olisi nimenomaan päiväkodin aikuisten tehtävä tehdä tilanteesta luonteva ja miellyttävä lapsille, kertoa mitä nyt tehdään eikä mitä muut tekevät mutta sinä et, sen sijaan että rivien välissä tuomitaan ja lapset saavat kärsiä hankalien vanhempiensa tekemistä itsekkäistä valinnoista, kuten nyt vaikka ateismista. Huh, paasasin.

Minulla on pääsiäisenä ja sen jälkeen lomaa viisi päivää! Siis lomaa lapsesta ja kissoista, täällä kotona. Nythän toki näyttää siltä, että teen töitä suuren osan tuosta lomasta, mutta ei se mitään. Ei tarvitse laittaa ruokaa, ei tarvitse välittää kellonajoista, ei tarvitse paljon mitään - loistavaa! Toisaalta viidessä päivässä ehtii kyllä tulla myös valtava ikävä. Silti tauko arjesta tehnee hyvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti