pioni

pioni

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Same ol'

Koti on vieläkin kaaoksessa. Irtonaisia tavaroita on pitkin lattiaa, kun en tiedä minne ne laittaisin. Lapsen isä vei eilen mennessään autollisen omaa tavaraansa, mutta kappas vain, kaikki ei mahtunut kyytiin. Ja se perhanan tuolinröhkänä! Nököttää edelleen olohuoneessani. Tai ei se mitään nökötä, vaan patsastelee röyhkeästi isona vaaleansinisenä möykkynä juuri siinä kohdassa huonetta, johon katse hakeutuu kun istuu nojatuolissa ja yrittää rentoutua. Pirskales.

Voisin tietysti vain järjestellä aktiivisemmin. Tänäänkin puolet päivästä on mennyt erinäisten tavaroiden myyntiinlaittamiseen, mitä en kuitenkaan pidä kovin huonona, tilan lisääntymiseenhän sekin johtaa. Lisäksi lähetin äsken yhden työhakemuksen, jonka suhteen olen melko toiveikas, vaikkei kai pitäisi. Kaverini on joka tapauksessa tehnyt aiemmin samaa työtä samassa firmassa ja oli sitä mieltä, että pärjäisin siinä. Työpaikkailmoituksessa luki, että työ sisältää myös iltoja ja viikonloppuja, mutta kaveri oli sitä mieltä, että asia on todennäköisesti neuvoteltavissa. Katsotaan.

Sellaisia kuulumisia näin pikakelauksella - ei siis mitään kiinnostavaa. Olen jotenkin tylsistynyt itseeni ja tähän blogiin. Haluaisin kirjoittaa jännistä asioista, ihmisistä ja tapahtumista, mutta en tiedä kiertävätkö ne vain minut kaukaa vai pakenevatko muististani ennen kuin ehdin istua tähän kirjoittamaan. Olen myös vähän tuskaillut sen tosiasian kanssa, etten ole onnistunut tässä blogissa säilyttämään anonymiteettiäni siinä määrin kuin olin toivonut. Luulen, että jos joku minut "tosielämässä" tunteva eksyisi lukemaan kirjoituksiani, hän tietäisi oitis kuka olen. Toisaalta en kyllä tiedä, mistä minä sitten kirjoittaisin, jos pitäisi pysytellä täysin tunnistamattomana. Säästäkö? Ehkä näinkin kelpaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti