Sain ensi viikoksi kutsun työhaastatteluun. Sinne paikkaan lähettämäni hakemuksen olin jo ehtinyt sysätä mielessäni taka-alalle, joten kutsu oli erittäin tervetullut yllätys. Nyt yritän valmistautua haastatteluun mahdollisimman hyvin ja toivon, ettei elämäntilanteen vaikeus paista kasvoiltani heti kättelyssä. Toki eihän tämänlaatuisten yksityiselämän tapahtumien pitäisi vaikuttaa työnsaantiin, mutta niin se taitaa olla, että vaikuttavat kuitenkin. Olen huomannut haastattelijoiden nuuhkivan hyvin herkästi nimenomaan hakijan ja hänen elämänsä tasapainoisuutta; mitään, minkä ajatellaan voivan aiheuttaa ns. huonoja päiviä töissä ei siedetä. Masennus, ero, pieni lapsi - minulla näitä onkin täyskäsi.
Päivän kieliärsyyntyminen: nykyään kuulee välillä puheessa käytettävän kautta-sanaa tai-sanan paikalla. Siis lausutaan kauttaviiva ääneen ("Läheks illalla kahville kautta kaljalle kautta sidukalle?"). Tapa juontanee kirjoitetusta kommunikaatiosta (irc ym.), tokihan kolmikirjaimisen sanan korvaaminen yhdellä merkillä säästää sen kaksi lyöntiä, tai itse asiassa neljä, koska viivan eteen ja perään ei tarvita välilyöntiä. Puheessa asia on kuitenkin vähän toisin: tai olisi nopeampi sanoa, ja bonuksena puhuja ei sitä käyttäessään näyttäisi ääliöltä. No niin, en osannut taaskaan pysyä asialinjalla joten se tästä. Ärsyttävää yhtä kaikki.
Päivästä tuli joka tapauksessa hyvähkö tuon haastattelukutsun myötä, vaikka aamupäivällä jo kaupassa käyminen näytti ylivoimaiselta (olin kuitenkin reipas ja kävin, pari tuntia jahkailtuani). Ulkona tuntuu keväältä ja kevät tuntuu oikealta. Tekee mieli laittaa varrettomat kengät ja raidalliset sukat, taidankin tehdä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti