Olen saanut nyt myytyä muutaman huonekalun, minkä johdosta kotona on ihanasti tilaa. Olen myös käynyt läpi kodin monia pikkutavarajemmoja ja yrittänyt organoisoida niitä pikkutavaroita sellaisiin säilyttimiin, joissa ne saa nopeasti nostettua muuttolaatikoihin ilman suurempaa tutkimista enää siinä vaiheessa. Eilen löysin yhtäkkiä rohkeutta käydä penkomaan myös pieniksi jääneiden lastenvaatteiden varastoa. Olen vältellyt sitä, olenhan salaa elätellyt toivetta toisesta lapsesta ja muutenkin pitänyt vaatteita kuten kaikkea muutakin lapseen liittyvää sillä lailla pyhinä, että olen pelännyt joutuvani jonkinlaiseen äitien helvettiin jos luovun niistä. Nyt tilapäisessä (?) mielenhäiriössäni onnistuin ajattelemaan tätäkin asiaa rationaalisemmin (säilytystilan ja vaatteiden käyttöarvon kannalta) ja sen myötä pienentämään lastenvaatevaraston alle puoleen entisestä. Jäljelle jääneistäkin 90% saa mennä, kunhan ovat kiertäneet vielä veljen lapsella. Muistoina säilytän vain joitain aivan erityisiä. Muutaman vauvanvaatteen vien kirpputorille, valtaosan annoin lahjoituksena sosiaalisen median kautta löytyneelle vähävaraiselle. Kokemus oli jokseenkin katarttinen ja varmasti askel kohti tyytyväisyyttä siihen, mitä minulla jo on, sitku-haaveilun sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti