Aloin näköjään kirjoittaa blogipostausta vältelläkseni niiden asioiden tekemistä, jotka oikeasti pitäisi tehdä. Lähinnä tämä nykyinen asunto pitäisi raivata sellaiseen kuntoon, että välitysfirma pystyy huomenna iltapäivällä pitämään täällä näytön. Nyt paikka on kuin pommin jäljiltä.
Hyvää on se, että olen jo vienyt paljon tavaraa uuteen asuntoon: eilen kirjahyllyn osat ja tänään viisi kassikuormaa kävellen. Kädet ovat väsyneet ja olkapäiden iho rikki painavien kirjakassien roudaamisesta, mutta olen tyytyväinen. Uudessa asunnossa on lisäksi vähemmän siivottavaa kuin olin pelännyt. Kyllä siitä koti tulee, siellä on miellyttävä tunnelma. Tiistaina pidimme lapsen kanssa piknikin, eväänä laskiaispullaa ja kaakaota. Lapsi keskittyi juoksemaan ympyrää kummassakin tyhjässä huoneessa vuorotellen sekä avaamaan ja sulkemaan väliovia. Ei se mitään, sain syödä itse puolitoista pullaa.
Eilinen oli stressaava päivä. Puolison (olkoon nyt edelleen "puoliso" kun en ole parempaa vielä ehtinyt keksiä) vanhemmat pääsivät paikalle kolme tuntia sovittua myöhemmin päivystyskäyntiin johtaneiden terveyshuolien vuoksi. Samojen terveyshuolien vuoksi yksi painavien tavaroiden kantajista oli ns. poissa pelistä, ja yksi suuri huonekalu, joka piti viedä anoppilaan säilöön, oli pakko jättää toistaiseksi tänne. Sitten oli vielä pakollisia pakettiauton vaativia asiointeja, jotka hoidettiin kiireellä viivästyneen aikataulun vuoksi. Illan tullen koko porukka minua lukuunottamatta kuitenkin pääsi matkaan kohti lapsen mummolaa. Itse poistuin samassa silmänräpäyksessä baarin suuntaan ja vietin oikein mukavat pari tuntia kaverin kanssa siiderin äärellä jutellen. Nukuin yön loistavasti (leveästi) ja nautiskelen yksinolosta täällä kaaoksen keskelläkin, vaikka väsyttää. Aamulla puolisolta tuli viesti, että lapsi näyttää olevan oksennustaudissa. Hyvä ajoitus, en haluaisi kipeää lasta tänne muuton keskelle. Isovanhempien luona riittää hoivaajia.
Eilen kävin kiireen keskellä myös työhaastattelussa, joka meni nähdäkseni vähintäänkin keskinkertaisesti. Tai siltä minusta tuntui suurimman osan ajasta. Lopussa tunnelma hieman latistui (niin kuin se usein tekee), kun haastattelija selosti, miten hakuprosessia jatketaan: luvassa on vielä toinen haastattelukierros. Suurehkojen kauppaketjujen rekrytointiprosessit vaikuttavat joskus varsin ylimitoitetuilta ja kankeilta (etenkin tällaisissa tapauksissa kun etsitään "vain" äitiysloman sijaistajaa), mutta toisaalta ymmärrän, että nykyisessä taloustilanteessa kaupalla on sekä intressejä että mahdollisuus valita työntekijä, joka on mahdollisimman lähellä täydellistä. Joka tapauksessa, nyt taas odotellaan tuloksia.
Ja sitten siivoamaan ja pakkaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti