Oikeasti odottelen vain, että kodeiini veisi tajun. Olen kahdeksatta päivää järkyttävässä flunssassa ja nyt viikonlopun aikana minulle on tainnut kehittyä vielä boonuksena korvatulehdus. Panacodin avulla saan nukuttua, joten olen odottanut taas tänäänkin iltaa kuin kuuta nousevaa (hassua, koska kuuhan nousee illalla, HEH!).
TT on asunut meillä nyt reilun viikon. Molemmat viikonloput ollut tosin poissa tyttöystävänsä luona. Tästä olen ollut vähän äreänä, kipeyteni vuoksi, vaan minkä teet. On niitäkin, jotka eivät koskaan ikinä saa apua lapsensa hoidossa, joten mitäs minä taas valitan.
Joulu tuli ja meni, mukavan helposti. Ahmin sillikaviaaria ja rosollia; turposin. Eilen muistin, että kylmäkellarissa on vielä yksi lanttu- ja yksi perunalaatikko. En toki vielä saanut aikaiseksi hakea niitä sieltä. Eivät liene enää syömäkuntoisia. Lapsella alkoi jouluyönä oksennustauti, joka onneksi jatkui vain vuorokauden verran, niin että se kerta, kun hän oksensi äitini autoon matkalla juna-asemalta mummulaan, jäi viimeiseksi.
Välipäivinä kävin äitini kanssa alennusmyynneissä saamassa lapselle talvikengät ja pari muuta hyödyllistä asiaa. Söimme eräässä ostoskeskuksen kahviloista mauttomat grillatut leivät, joiden oheen kuului salaatti, josta maistoi, ettei salaatinlehtiä ollut pesty. Tuollainen tilanne on aina ongelmallinen: odotettuaan annosta (yli)pitkään maha kurnien sitä ei viitsi jättää syömättä, vaikka jo ensimmäisellä haukkauksella toteaa sen olevan aivan kamalan huono. Tietysti se pitäisi jättää, maun ja sen ylipitkän odotuksen vuoksi, sehän on ainut tapa jolla kahvilassa saataisiin rehellistä palautetta. Mutta kun ei, vaan nälkä ja väsy, kiire, "ruokaa ei saa heittää pois", ja suoraan sanoen kahvilan työntekijät eivät näytä sentyyppisiltä ihmisiltä, jotka oppisivat moisesta yhtään mitään. Siis syön sadatellen sen huonon leivän ja jätän vain salaatin. Kaikki häviävät (oletan, että kahvilakin, pitkällä tähtäimellä), mutta kai se joskus vain menee niin.
Tapanani ei ole tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta mietin tuossa, että voisin yrittää aktivoitua
- blogin kirjoittamisessa
- uimisessa (parannuttuani)
- punnertamisessa (parannuttuani) ja
- tulojeni ja menojeni kirjaamisessa (päämääränä turhien menojen karsiminen)
Näistä lisää seuraavalla kerralla, sillä nyt se lääke alkaa toimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti