Tiedättekö jonkun semmoisen ihmisen, joka käyttää keskustelussa runsaasti lainauksia vaikka tv-sarjoista tai kirjallisuudesta? Olen tässä miettinyt asiaa ja ärsyyntynyt, kun erään tällaisen henkilön kanssa olen melko paljon aikaa viettänyt. Pohdin, että en oikeastaan tiedä siitä ihmisestä yhtään mitään. Siis mitä mieltä hän on mistäkin asiasta. Tyyppi on kuin teflonia. Joka asiaan löytyy "sopiva" ja "legendaarinen" lainaus Kummelista tai Pasilasta, jotka kuulijankin pitäisi epäilemättä osata ulkoa ymmärtääkseen, miten repliikki liittyy juuri käsillä olevaan aiheeseen. Minä olen tuollaiselle henkilölle mitä epäkiitollisin yleisö, sillä päähäni eivät tartu lausahduksista legendaarisimmatkaan (sitä paitsi olin lapsi, kun Kummeli tuli telkkarista). Kuuntelen mieluummin muutenkin ihmisten omia ajatuksia, enkä muilta lainattuja.
--
--
Olen pannut merkille suuren eron lapsettomien ja lapsellisten ihmisten välillä: lapsettomat valittavat aivan hirveästi sellaisista asioista, joille ei kerta kaikkiaan voi mitään. Esimerkiksi: 1) talvi tulee joka vuosi, talvella on kylmempää kuin kesällä ja usein myös sataa lunta, ja 2) maailmassa on lapsia ja ne itkevät tai ovat toisinaan muulla tavoin äänekkäitä julkisilla paikoilla eivätkä hallitse kaikkia käytöstapoja aikuisen lailla. Voi että kun jurppii kuunnella valitusta tämän tason aiheista ihmiseltä, joka on vaikkapa jo 40 vuotta elämää nähnyt. Se on jollain lailla aivan absurdia. Nykyään on kai jotenkin väärin sanoa, että lapsettomat ei tajuu, mutta voi hitto, ei ne tajuu. Sitä, millä on oikeasti yhtään mitään väliä. Enkä nyt väitä, että olisin itse ollut yhtään sen parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti