pioni

pioni

torstai 13. marraskuuta 2014

Huonoa palvelua huonolle asiakkaalle

Poikkesin lastenvaatekaupassa katselemassa talvirukkasia. En kaivannut myyjän apua, sillä olin tosiaan "vain katselemassa", eli vertailemassa kokoja ja rehellisyyden nimissä aion tilata tuotteet nettikaupasta, jossa on parempi värivalikoima, nyt kun tiedän oikeat koot. Yleensähän myyjä kuitenkin jossain vaiheessa tulee kysymään, voisiko olla avuksi. (Eikä myyjän ystävällinen lähestyminen minua juuri haittaa, vastaan aina etten tarvitse apua juuri nyt, mutta että kysyn sitten, jos tulee kysyttävää; näin saan yleensä tehdä ostokseni rauhassa ja todellisessa avuntarpeessa voin lähestyä myyjää nolostumatta, koska menettely on tavallaan ennalta sovittu.) Tämän liikkeen myyjä oli parhaillaan purkamassa pahvilaatikoista tavaraa ja teki välillä pyrähdyksiä ympäri myymälää viedessään tuotteita paikoilleen. 

Huomasin myymälässä pari muutakin asiakasta, joten ajattelin että ainakin minut jätetään rauhaan, kun en varmaan näytä siltä, että olisin tekemässä suurta ostosta. Mitä vielä - myyjä valitsi kuin valitsikin minut kohteekseen. Tapa, jolla hän sen teki, oli kuitenkin erikoinen. Kuulin ensin jostakin monen vaaterekin takaa kysymyksen "Minkäslaista?", jonka rehellisesti sanoen oletin olevan vastaus johonkin jonkun toisen asiakkaan tiedusteluun ja jatkoin rukkasten hipelöintiä muina henkilöinä. Kuitenkin parin sekunnin jälkeen näin sivusilmällä myyjän syöksähtävän rekkien välistä sille käytävälle, jolla itse seisoin. Koska hän jäi silti seisomaan edelleen yli viiden metrin päähän minusta, en vieläkään reagoinut. Aloin kuitenkin tuntea olevani katseen kohteena, ja aavistukseni osoittautui oikeaksi, kun myyjä huusi vaativaan sävyyn tuon ilmeisesti turvalliseksi katsomansa välimatkan päästä "Niin, olisiksää jotain?"; tämä oli selvästi osoitettu minulle, sillä hän lähti samalla myös harppomaan minua kohti. Järkytyin lähestymistavasta ja myyjän kykenemättömyydestä muodostaa kokonaisia lauseita niin, että yltiökohtelias vastaukseni "Kiitos, en tarvitse apua, katselen vain" taisi päästä myös ulos samanlaisella huutovolyymilla, mitä myyjä itsekin käytti. Nolostuin vähän. Olin lisäksi jo saanut selville sen, mitä olin tullut selvittämään ja halusin kävellä suoraan ulos, mutta kun myyjä nyt kerran oli tullut siihen viereen, olin katselevinani rumia talvihattuja vielä hetken kauempaa ja sitten kiersin lisäksi parin rekin ympäri poistuessani, ikään kuin pohtisin vielä jonkin hankinnan tekemistä.

Totuuden nimissä olen tietysti huono, ellen suorastaan petollinen, asiakas, kun käyn liikkeessä tekemässä tällaista tutkimusta ja kannan rahani sitten nettikauppoihin. Tuo syyllisyys kai kalvoi ja sai käyttäytymään kuin olisin kiinnostunut liikkeen valikoimasta, muutenhan minulla olisi periaatteessa ollut oikeus suuttua myyjän ääliömäisestä tavasta puhutella minua (ties vaikka olisin ollut potentiaalinen suurasiakas). Se kauppa on kyllä oikeasti aivan hirveä enkä ostaisi sieltä mitään, ellei niitä rukkasia lasketa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti