Oli koko päivän niin surkea ilma, että pysyimme sisällä ja lapsesta sen kyllä huomasi. Tavallista suurempi osa energiasta suuntautui vanhempien kärsivällisyyden testaamiseen ja yleensä hyvällä keskittymiskyvyllä siunattu lapsi kiisi parin minuutin välein leikistä toiseen. Sanomattakin on selvää, että edellisen leikin siivoamiseen ei kiireen keskellä ollut kiinnostusta. Opin sellaisenkin asian, että lapsi osaa käyttää suihkupulloa niin hiljaa, ettei sitä kuule jos istuu viereisessä huoneessa, ja että noin kymmenessä minuutissa ehtii yhdellä suihkupullolla kastella todella monta neliömetriä lattia-, seinä- ja kalustepintaa.
Oli meillä myös oikein hauska isänpäiväkorttiaskarteluhetki, joten olihan sitä keskittymiskykyäkin, kun nyt muistelen. Se oli itse asiassa ensimmäinen kerta, kun askartelimme kotona. Piirtämistä ja maalaamista olemme harrastaneet lähes päivittäin koko syksyn, mutta olen ollut liian laiska miettimään askarteluja, jotka sopisivat pienelle. Kun näin tänään suorastaan sotilaallisiin riveihin liimatut paperiset puunlehdet korteissa, tuntui että ymmärsin taas enemmän lapseni luonnetta - tarkka se on kuin mikä, yksityiskohdista kiinnostuva ja rauhallisesti innostuva. Askartelu taitaakin olla paljon enemmän kuin vain askartelua.
Muuten olen tänään miettinyt aika masentavia asioita parisuhteesta ja tulevaisuudesta. Eron mahdollisuus on taas mielessä päivittäin, tuossa alkusyksystä oli jo välillä paremmin. Kirjahyllystä on tullut minulle jotenkin tärkeä eroajatuksen jäsentelyssä. Katselen sitä usein ja mietin kaikkien niiden kirjojen ja muiden jakamista mahdollisessa erossa. Tänään tein mielessäni aika konkreettista jakoa ja laskeskelin, miten iso hylly tarvittaisiin vain minun kirjoilleni. Sitten se ajatus taas katosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti