pioni

pioni

tiistai 11. marraskuuta 2014

"Jaa, päiväkodissa oli samaa ruokaa?"

Tänään tuli hakemaani varastotyöntekijän paikkaan liittyen sähköpostia, että 120 hakijan joukosta on löydetty sopivin, enkä se ole minä. Näemmä en tosiaan ole ainoa työnhakija täällä päin.

Minulla on kausia, jolloin ruuanlaitto ja ylipäänsä ruokien suunnittelu on aivan kauheaa pakkopullaa. Nyt on sellainen kausi. Tuntuu, että aivot lyövät tyhjää, kun yritän keksiä ruokalajia, jota emme olisi aivan hiljattain syöneet ja joka maistuisi lapselle ja olisi vieläpä terveellistä (hän ei ole ensinkään nirso, joten ongelma on täysin minun pääni sisällä). Päivisinhän ehtisin tehdä kovastikin valmisteluja, mutta huomaan jo pelkän ruuan ajattelemisenkin olevan vastenmielistä enkä sitten saa mitään aikaiseksi, vaan teen kiireessä jotakin tylsää kun ruoka-aika vääjäämättä lähestyy. Kun en suunnittele ruokia, en pysty suunnittelemaan kaupassa käyntiäkään vaan ostan laiskasti sitä mitä on tyrkyllä. Itse asiassa ruokaostoksille lähtö on tällaisina kausina niin epämiellyttävä tehtävä, että vaikka olisin vakaasti päättänyt jonakin tiettynä päivänä käydä supermarketissa ostamassa puolen viikon ruuat, saatan lykätä sinne lähtöä niin kauan, etten enää ehdikään käydä lähikauppaa pidemmällä ennen kuin on aika hakea lapsi hoidosta. Kaipa tämmöinen kuitenkin on masentuneelle tyypillisehköä.

Lapsi haluaa nukkua vieressäni, joten meillä on muodikkaasti perhepeti. En tiedä, sietäisinkö sitä jokaöisenä käytäntönä, jos sängyssä olisi toinenkin aikuinen. Mutta nyt mahdumme hyvin, enkä siksi näe syytä tätä lapselta kieltääkään. Ideaalitilanteessa (ja myös reaalimaailmassa useimpina iltoina) hän toki nukahtaa omaan sänkyynsä, sovittu on että jos yöllä herää, saa tulla hiljaa viereen. Itselläni kun oli lapsena monenmoisia nukahtamiseen liittyviä pelkoja, niin sikäli tietysti pidän tilannettamme onnekkaana, että lapsen ei tarvitse yrittää nukahtaa yksin, jos hänelle sattuisi vaikkapa vastaavia pelkoja tulemaan. Ja onhan se nyt ihanaa, kun tuommoinen vieressä tuhisee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti