Jonkinlaista arkea kohti

Hieman selkeyttä eiliseen. Kysyin puolisolta, pitäisikö jotenkin huolestua siitä perhesurmaajakommentista. Hän sanoi ettei tietenkään, enkö muka tunne häntä sen vertaa, ja että hän on pettynyt että kysyn moista. Jaa, no minäpä en näköjään paljon muuhun ole pystynyt viime aikoina kuin tuottamaan muille pettymyksiä, että sinänsä en tuosta yllättynyt. Mutta on se nyt helvetti, jos ei omalta puolisoltaan saa kysyä suoraan itseä huolestuttavista asioista. No kuitenkin, hän oli kuulemma maininnut perhesurmat vain siksi, kun tiesi minunkin lukeneen sen saman lehtijutun jota hän tarkoitti, ja ajatteli että tuon kuvailun perusteella parhaiten muistaisin sen jutun. Hyväksyttäköön selitys.

Loppiaiseen loppuu joulunaika. Minun mielestäni joulu kaikkosi jo viimeistään viikko sitten. Huomaan, että vuoden vaihduttua ajatukset kääntyvät jotenkin automaattisesti valoon ja kevääseen päin, toki ihan sillä tavalla ujosti vielä tässä vaiheessa. Luminen pakkastalvi saa kyllä jatkua. Vuodenaikojen vaihtelu on ainakin minussa niin hyvin sisäänrakennettuna, että kun olosuhteissa tapahtuu jokin huomattavampi muutos, se tuntuu yleensä aina pelkästään luonnolliselta ja siksi tervetulleelta. Aikansa kutakin jne. Minulla ei nykyään ole edes mitään lempivuodenaikaa, vaan kaikki kelpaavat (ja on tietysti kelvattavakin).

Olen aloittanut vuoden (minun mittapuullani) oikealla lukumaratonilla: olen jo toisen kirjan, Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksen, viimeisillä sivuilla. Näköjään pystyn sittenkin löytämään aikaa lukemiseen. Kirjojen asiat ja ihmiset ovat mielessä silloinkin kun en lue - tätä olin aavistellut ja vähän pelännytkin, sillä ajattelin sen tekevän minusta huonon ja poissaolevan vanhemman. Mutta lopulta en taida olla yhtään sen poissaolevampi kuin notkuessani kaiket päivät facebookissa. Ylipäätään hauskaa, että on jotakin ajateltavaa, vaikka olisi vain fiktiivisiin tapahtumiin liittyvää. Minun elämäni on niin tapahtumaköyhää, että nyt ymmärrän kaivanneeni juuri sellaista ajattelun aktivointia, jota lukeminen tarjoaa. Ehkä mieleni toiminta yleisemminkin virkistyy tämän myötä.

Huomenna alkaa sitten (semi)lopullisesti arki. Lapsi menee päivähoitoon ja minä avaan työkkärin nettisivut.