Jojo

Minusta on vanhemmiten tullut painojojoilija, jojopainottelija. Raskauden aikana painoa tuli 20 kg, josta vain 12 kg poistui "itsestään", kumma juttu. Sittemmin olen sahannut ylös alas niiden loppujen kahdeksan kilon kanssa. Juuri nyt olen neljä kiloa painavampi kuin ennen raskautta. Aivan viime viikkoina paino on ollut laskusuunnassa, sillä olen tinkinyt omista syömisistäni, kun rahat ovat finaalissa. Jos joskus olen paremmin toimeentuleva, paisunen pullataikinan lailla. Mutta nyt on kyllä oikeasti toivoa saavuttaa se lähtöpaino.

Iloitsen, kun iltaisin on valoisaa. Voi (eli jaksaa) mennä vielä Pikku Kakkosen jälkeen ulos lapsen kanssa. Tulee siis liikuttua edes vähän, sillä tavalla ei-väkisin. Jotenkin mukavaa, kun on syy poistua kotoa ihmisten ilmoille - tulee toiveikas olo sen suhteen, että on vielä jollakin tavalla elämässä kiinni.

Oikeastaan kun tänään istuin pihan penkillä, mietin että tuntuu vähän samalta kuin vuosi sitten. Semmoiselta että minä ja lapsi ollaan kahdestaan ja olemme vapaita touhuamaan illatkin mitä meitä huvittaa. MH on nyt tosiaan viikot poissa, ja näköjään minä olen löytänyt tilanteesta hyvääkin. Tajunnut, että parisuhde laiskistaa ja laittaa pisteen määrätietoisuudelle, sikäli kuin sellaista on henkilössä joskus hitusen verran ollut. Ja että nyt on aikaa olla epälaiska, no, epälaiskempi, ehkä jopa ns. pitää huolta itsestä.

Ehkä keväinen sää vain sekoitti pääni. Perjantaille luvataan sentään lumisadetta.