Osaamaton

Lapsi on ollut perjantaista saakka mummolassa (palaa huomenna). Minä en osaa tehdä vapaa-ajallani mitään. No, olen minä viettänyt aikaa MH:n kanssa, mutta heti yksin jäädessäni olen aivan neuvoton. Olen sitä paitsi edelleen kipeä. Keuhkoihin sattuu ja ärsyttävä yskä salpaa välillä hengityksen. En ole nyt päässyt uimaan kahteen kuukauteen enkä uskalla muutenkaan hengästyttää itseäni. Olen minä sentään ottanut tavaksi tulla kotiin portaita hissin sijaan. Portaita on 80, siinä minun liikuntani. Aurinko paistaa ulkona, mutta ilma on liian kylmää hengitettäväksi näillä keuhkoilla; mökkihöperöidyn.

TT on meillä enää yhden yön. Minulla on vähän haikea olo, mutta sekin pitää vain sietää, eiköhän tuo mene nopeahkosti ohi.

Eilen menin työhaastatteluun sellaisella asenteella, että turha haastattelu mutta käydään nyt katsomassa, vaikka eivät ne minua kumminkaan halua. Haastattelussa kävi sitten kuitenkin ilmi, että alan työkokemuksen puute, joka on muille työnantajille ollut kynnyskysymys, ei tätä esimiestä haittaisikaan. Haastattelun kuluessa ärsyynnyin enemmän ja enemmän itseeni ja siihen, etten ollut valmistautunut kunnolla, sillä paikka vaikutti aidosti kiinnostavalta. Kysymykset olivat vaikeita mutta tuttuja, vastaukseni menivät hirveäksi jaaritteluksi enkä osannut kehua itseäni yhtään. En vain osaa. Tämäkin unelmatyö mennee sivu suun, koska olen tämmöinen luuseri.

Ja rahaa en edelleenkään haluaisi ajatella ollenkaan.