pioni

pioni

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Kun kissa on poissa, hiiri jättää silmälasinsa yöksi vallattomasti pöydänkulmalle

Työt näyttävät nyt täyttävän mieleni niin, etten saa oikein mitään muuta tehdyksi (näyttävät täyttävän, hih). Tietokone hohkaa kuumana, pitäisi kai antaa sillekin tauko ennen kuin se räjähtää.

Voisin yrittää viettää aikaa kulttuurin parissa, eli kuunnella musiikkia, lukea kirjaa tai katsoa televisiota. Musiikki on siitä hyvää kulttuuria, että sitä harrastaessa voi tehdä muutakin samaan aikaan. Vaikka siivota. Sitten rupeaa imuroimaan eikä enää kuule musiikkia, levy loppuu imuroinnin aikana ja sitten ei enää muistakaan laittaa uutta levyä soittimeen, ihmettelee vain kun siivousinto yhtäkkiä lopahtaa. Ai, olenko siis ainoa jolle käy näin? No olen kyllä hajamielisehkö.

Kirjoissa taas on se huono puoli, että ne ovat kaikki John Irvingin kirjoittamia. Siis ne, jotka minulla on kirjahyllyssäni, mutta joita en ole vielä lukenut. Kyllä minä pidän monista Irvingin kirjoista (Kaikki isäni hotellit on jopa yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani), mutta olen todennut, että nyt kun olen pitänyt pitkän tauon lukemisesta, ne ovat hidun verran liian raskaita. Niissä on vain kaikkea liikaa, aivojeni koko kapasiteetti menee tapahtumien ja henkilöiden muistamiseen (ja sen muistamiseen, mistä lauseen alussa olikaan puhe, ennen kuin se polveili neljään eri sivujuonteeseen), enkä jaksa enää sen lisäksi huvittua huvittavista jutuista kirjassa.

Valintani täksi illaksi voisi olla TV. Tarjolla olisi Harry Potteria, johon en ole tutustunut enkä aio aloittaa nyt, loistava The Royal Tenenbaums, jonka kuitenkin olen nähnyt aivan hiljattain, Bond-leffa, ja sitten romanttista komediaa. Ja tietysti monenlaista realitya. Enpä tiedä, ei vaikuta illalta johon haluaisin tuhlata hankkimani nachot ja salsan. Valitsen sittenkin musiikin ja siivouksen, mutta jätän imuroinnin väliin.

Voi luoja, pahoittelut epäkiinnostavasta ajatuksenvirrasta. Olen jotenkin ihan tyhjä. Taidan olla vähän sekoamassa, kun edes kissat eivät ole kotona enkä siis kehtaa jutella itsekseni. Kasvojeni lihakset varmaan pääsevät heidän lomansa aikana veltostumaan, keskustelumme on normaalisti sen verran vilkasta. Muutenkin minä ja koti joudumme hunningolle, kun en joudu ruokkimaan ketään säännöllisesti enkä keräilemään pikkutavaroita pois tasoilta ja lattialta ennen nukkumaanmenoa. Olisipas outoa asua ihan yksin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti