pioni

pioni

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Lomalla

Olen yksin kotona, jopa kissat lähtivät lomalle. Minulla on jo ikävä O:ta, ihan hirveän haikea olo. Toivottavasti (ja luultavasti) hänellä on helpompaa. Leivoin piirakan, jotta olisi jotain mitä voin syödä kaipaukseeni, mutta ei se tainnut onnistua. Tuli ihan eri näköinen kuin kuvassa. Kohta maistan.

Eilen ja tänään olen lopulta saanut tehtyä töitä, sitä mitä on tarkoituskin tehdä. En ole vielä kovin nopea. Eilen sain tarkistettua viisitoista lausetta puolessatoista tunnissa ja tehtyä niihin tarvittavat merkinnät. Sitten oli palaveri ja työryhmän johtaja ilmoitti, että asiakkaan toivoma aikataulu edellyttää, että meistä jokainen ehtisi käydä läpi 400-500 lausetta päivässä. Lisäksi ohjeena on, että tunti päivästä käytettäisiin toisten tekemien merkintöjen tarkistamiseen (teksti on sadan lauseen tiedostoissa, jotka siis käyvät aina merkintöjen tekijällä ja sitten vielä tarkistajalla). Laittaisin tähän sellaisen nauravan hymiön, jos käyttäisin hymiöitä.

Pitää tosin todeta, että meistä kokeneinkaan ei tule tuohon pyydettyyn nopeuteen yltämään, niin paljon työaikaa menee hukkaan teknisten ongelmien kanssa säätäessä. Minulla aikaa menee lisäksi mm. kielioppiasioiden tarkisteluun sekalaisista lähteistä ja työohjeiden lukemiseen (niitäkin on kolmessa eri Word-tiedostossa, mikä on varsin kismittävää). En myöskään osaa työhön käytettävän ohjelman pikanäppäinkomentoja, enkä tietysti uskalla ruveta niitä sokkona kokeilemaan. Perustimme kolmen muun samaa työtä tekevän kanssa pikaviestiryhmän, joka on jo osoittautunut erinomaiseksi vertaistuen lähteeksi. Olen työryhmän tuorein tulokas ja olen saanut oikein lämpimän vastaanoton. Päätin, etten anna parin ensimmäisen työpäivän vaikeuksien lannistaa sen jälkeen, kun toinen työntekijä kertoi omasta aloituksestaan, joka oli ollut pelkkää sähellystä yli viikon ajan.

Tämä työ näyttää olevan sellaista, että kun uppoudun siihen, menetän ajantajun. Ruokaakin sain syötyä vasta äsken, vaikka aloin suunnitella syömistä jo yhdeltä. Mutta mitäs sitten? Olen yksin. Voin valvoa pitkään ja nukkua pitkään, katsoa telkkaria ja tehdä töitä milloin vain. En oikein osannut olla hiljaisuudessa, joten radio on ollut päällä puolestapäivästä saakka. Sieltä tulee huonoa musiikkia, joten huomiselle tarvitsen uuden strategian. Sosiaalisessa mediassa joku käski nauttia hiljaisuudesta ja siitä, ettei kukaan tarvitse minua. Osaankohan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti