pioni

pioni

perjantai 29. toukokuuta 2015

Päänsisäiset ukkelit (lähinnä akkelit)

Minulla on sellainen ongelma, että kiinnyn ihmisiin liian helposti ja liian paljon. Saan aina lopulta pettyä, kun ymmärrän, että joku ihminen on minulle paljon tärkeämpi kuin minä hänelle. Karkotan fiksut ihmiset olemalla liian innokas ja vedän puoleeni hyväksikäyttäjiä olemalla liian vietävissä.

Mutta kuulkaas, armaat lukijat, tämä blogihomma on siitä kätevää, että jonkinlainen (päänsisäinen) yhteisö muodostuu ja muovautuu juuri sellaiseksi kuin itse haluaa. Voi valita, kenen tuotoksia lukee tai jättää lukematta. Tietää jotain myös siitä, kuka lukee omia tuotoksia. Vuorovaikutus voi olla joko yksi- tai kaksisuuntaista ja molemmat ovat ihan ok. Voi luulla tietävänsä asioita ihmisestä ja olla täysin väärässä, eikä sen silti tarvitse pilata jonkinlaisen yhteyden muodostamista siihen ihmiseen. Minä en lue kovin montaa blogia, mutta niistä, joita luen, on tullut minulle nopeasti jollain tapaa aika rakkaita. En kuitenkaan sanottavasti kärsi siitä, että minun blogini lukeminen on muille aivan yhdentekevää. Ne blogit, joita seuraan, ovat jonkinlaisia peilejä, sillä luonnollisesti olen valinnut tähän päänsisäiseen yhteisööni sellaisia kirjoittajia, joilla koen olevan jotain yhteistä minun kanssani. Se jokin yhteinen on välillä niin abstraktia, ettei sille ole sanojakaan. Ehkä jotkut löytävät vastaavaa ns. tosielämän ystävyyssuhteista. Tämä tällainen sopii minulle oikein hyvin.

Lisäys/selvennys PALJON myöhemmin: kirjoitin yllä tietysti sellaisista päiväkirja-tyylisistä blogeista ja niiden kirjoittajista. Kaikenlaiset kasperströmmanit ja projectmamat luokittelen sillä lailla ei-sosiaaliseen mediaan kuuluviksi, että niistä en edes kuvittele voivani lukea rivien välistä mitään kirjoittajan mielen syvemmistä syövereistä kumpuavaa. En tarkoita, että olisin muutenkaan mikään suuri ihmistuntija, mutta kyllä minä henkilökohtaisempia tekstejä lukiessa yleensä kehitän jonkinlaisen tunteen, jonka kautta sitten luulen ymmärtäväni kirjoittajaa. Miksihän minun piti tämä palata lisäämään? Ihan kuin pyytelisin anteeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti