pioni

pioni

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Piti tulla yleispostaus, mutta tulikin jossain määrin äiteihin ja äitienpäivään liittyvä postaus

Olin loppuviikosta ahkera ja myin joitakin turhia tavaroita ja sain vuokran maksettua. Sitten äitikin soitti ja sanoi laittaneensa tililleni parikymppiä, jotta voisin ostaa itselleni äitienpäivälahjan. Ostin julisteen, josta olin haaveillut pitkään. Se sopii meille kotiin hienosti, vaikka ei minulla vielä ole varaa kehykseen.

Vietämme viikonloppua äitini luona. Sää on ollut parempi kuin ennustettiin. Lapsi läträä rannassa. Koska vesi on jääkylmää, ei ole pelkoa että hän innostuisi kahlaamaan ja hukkuisi; mukavaa kun ei tarvitse itse olla koko ajan alle kolmen metrin päässä.

Unohdin lääkkeeni kotiin. Kaiken lisäksi olin unohtanut ottaa lääkkeen perjantaiaamunakin. Unohtumisen huomaa yleensä seuraavana aamuna, kun huimaa. Se on niin epämiellyttävää, että ei tule unohdettua taas vähään aikaan. Nyt piti kuitenkin vain todeta, että huimaus saa jatkua. Kolme lääkkeetöntä päivää on näemmä helvettiä joka sisältää paljon muutakin kuin huimausta: aivoja raastavan kaikkien aistien äärimmäisen yliherkistymisen, jatkuvaa pahoinvointia ja tänään myös jatkuvaa spontaania itkeskelyä. Ehkä muistan jatkossa pakata pillerit.

Äidin ulkovarastossa on aika paljon minun tavaroitani. Tai en tiedä paljosta, mutta liikaa joka tapauksessa. Päätin käydä niitä läpi kriittisellä otteella. Löytyi jonkin verran myytävää ja paljon roskiin heitettävää. Urakkaa pitäisi jatkaa vielä tänään, mutta en oikein pysty olemaan ulkona auringonpaisteessa. Varasto on myös jokseenkin piinallinen muistutus siitä, että jonkun pitää kaikki nekin romut käydä läpi, kun äitiä ei enää ole. Ja että näin on miljoonissa kodeissa. Se tavaramäärä... Yritän päästää oman jälkeläiseni vähemmällä. Hyvää äitienpäivää minulle ja muille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti