Olen pienen epätoivon vallassa. Taloudellinen tilanteeni on aivan järkyttävä. Katson laskupinoa ja toivon, etten olisi sittenkään ostanut uusia silmälaseja. Niitä ei voine enää palauttaa. Kyllä olen tyhmä. Laskeskelin tuloja ja menoja, joita minulla tulee eron jälkeen olemaan. Ei naurata. Muutosta itsestäänkin aiheutuu kustannuksia, vuokratakuut ja muut. En osaa sanoin kuvailla sitä, miten paljon kadehdin juuri nyt vaikkapa 1500 euroa kuussa tienaavia; sellaisilla tuloilla meillä ei olisi hätäpäivää. Minun työttömänä saamani tuet tulevat olemaan aika tasan tuhat euroa kuukaudessa. Siitä melkein seitsemänsataa menee asumiseen (vuokraan + veteen + sähköön + vakuutukseen) tämän alueen hintatasolla. Päivähoitomaksu, opintolainan lyhennys... Haluan töihin! Oikeasti haluan tietysti lottovoiton, mutta mahdollisuudet sen saamiseen ovat varmaankin huonot, kun en lottoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti