Sadepäivän unelmia

Yritän tehdä työhakemusta erään henkilöstövuokrausyrityksen järjestelmään ja järjestelmä on aivan raivostuttavan huono, GRAAH. Eikö sinne voisi palkata vaikka vuokratyöntekijän parantamaan sivuston käytettävyyttä? Taidan jatkaa tämän kanssa tappelua vasta huomenna (jos järjestelmä moisen sallii). Ehkä kyseessä onkin kärsimättömimpien työnhakijoiden karsiminen heti prosessin alkumetreillä.

Olo on ollut tänään melkoisen masentunut. Aamupäivällä mietin, olisiko minun pitänyt sittenkin tyytyä siihen siivoustyöhön eikä oitis lähteä ovet paukkuen. Olenko vain poikkeuksellisen hankala ihminen, enkä siksi sopeutunut sellaisiin työolosuhteisiin, joissa moni näyttää pärjäävän ihan hyvin? Olenko sellainen kermaperse, ettei minulle kelpaa tavallinen työpaikka? Minulla on nimittäin työhistoriassani useampi tapaus, joissa olen lähtenyt työpaikasta ns. mitta täynnä, en nyt erityisen vihaisena, mutta kuitenkin vähän sellaisella "pitäkää paskanne"-mielialalla, pettyneenä ei itse työhön, vaan esimerkiksi työpaikan ilmapiiriin tai huonoihin esimiehiin. No, sanon suoraan, olen monesti kokenut tulleeni kiusatuksi töissä, mutta koska tapauksia on sattunut jo useita, tiedostan että vian täytyy olla osittain itsessäni. Työnteosta sinänsä pidän oikein kovastikin, enkä edes niin välitä, millaista työtä teen, koska yleensä olen melko hyvä kaikessa mihin ryhdyn. Minun kohdallani työelämän suuri kompastuskivi on siis selvästikin sosiaalinen puoli. Mitä ammattia voisi harjoittaa joutumatta lainkaan muiden ihmisten kanssa tekemisiin? Tai tosielämässä oikeampi kysymys on kai, missä työssä voisin olla niin hyvä, että saisin ympäröidä itseni vain miellyttävillä mutta älykkäillä ihmisillä? Olen kyllä kohdannut miellyttäviä älykkäitä ihmisiä, mutta heidän seurassaan olen tuntenut itse olevani aivan huono ja ulkopuolinen. Eikö minulle mikään kelpaa? Ainoa vaihtoehtoni on kai tulla maailman parhaaksi jossakin sellaisessa asiassa, jota kukaan muu koko maailmassa ei tee.

Olipa hauskaa.

Mielialalääkkeen käyttöönoton jälkeen olen alkanut nähdä unia. Tai kyse on kai siitä, että olen alkanut muistaa näkemiäni unia. Vähintään joka toinen aamu juuri nähty uni on selkeähkönä mielessä. Unia on ollut monenlaisia, enimmäkseen kuitenkin mukavia tai hyvällä tavalla hämmentäviä. Jälkimmäisellä tarkoitan sellaisia unia, joissa saan osakseni positiivista huomiota tai fyysistä kosketusta toiselta ihmiseltä (se voi olla esimerkiksi tuttuni tai vaikka joku julkimo) (enkä tarkoita kosketuksella mitään erotiikkaa, vaan ihan vain kosketusta). Hereilläoloaikanani kaipaan näitä asioita kovasti, kai ne siksi tulevat uniin. Hämmentävyys johtuu siitä, että unessa suhde johonkin ihmiseen on niin erilainen kuin todellisuudessa; herättyään sitä miettii hetken, voisiko unesta tulla totta, ja vaikuttaako uni jatkossa siihen, miten suhtaudun siihen unessa olleeseen ihmiseen. Varmaan se vaikuttaa, ainakin sellaisten ihmisten kohdalla joita tapaa unessa useammin kuin todellisuudessa.