Matkoilla, ei vastaanottoa.
En minä kyllä missään matkoilla ole. Mutta ei kai se ole niin justiinsa.
En ole jaksanut kirjoittaa. Suhe on suurinpiirtein samassa tilassa kuin viimeksi kirjoittaessani, sillä rintamalla ei siis mitään uutta. Asiat ovat ikävän hankalia. Annan niiden olla, koska tilanne ei kuitenkaan ole suoranaisesti huono tai ahdistava.
Minulla on työpätkä. Korealaisen elektroniikkafirman työ, jota toukokuusta asti itselleni petailin, paljastui valitettavan lyhyeksi projektiksi, vain noin kuukauden pituiseksi minun osaltani. Eikä mukaanpääsemiseni ole vielä edes varmaa: eilen, tänään ja huomenna teen "koe-erän" analyysia ja kunhan viisaammat käyvät läpi työni tuloksia, saan tietää pääsenkö tekemään samaa itse projektiin. Onneksi tästä koeosuudestakin maksetaan palkka. Työ on puuduttavahkoa mutta myös vähän mielenkiintoista. Ennen kaikkea se tulee olemaan paras rivi cv:ssäni.
Blogin kirjoittaminen on jäänyt vähälle senkin vuoksi, että minun pienen elämäni ulkopuolella tapahtuu juuri nyt niin paljon niin hirveää, että koen kai jotenkin velvollisuudekseni suunnata huomioni siihen. Pakolaiskriisi ja politiikka ovat mielessäni paljon. Tuntuu kuin tarpoisi kaulaa myöten paskassa. Olen tähän saakka ollut maltillinen kommenteissani sosiaalisessa mediassa, mutta pelkään etten osaa enää kauaa pitää turpaani kiinni. Lohtua ylilyöntipelon keskeen tuo tietysti se tieto, että juttujani lukee n. kolme ihmistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti