Eilen osallistuin semiaktiivisesti tunteita herättäneeseen keskusteluun Facebook-kirpputoriryhmässä, joka on tarkoitettu erään tunnetun kotimaisen tuotemerkin valmistamien tuotteiden myymiseen ja ostamiseen. Keskustelun avaus oli kysymys, eivätkö ihmiset enää nykyään silitä vaatteita, kun myyntikuvissa on niin ryppyisiä ja epäsiistejä tekstiilejä. Kysymyksen esittäjä oli sitä mieltä, että vaatteiden silittämättömyys kertoo uusavuttomuudesta, laiskuudesta ja nykynuorison kaikkinaisesta rappioitumisesta. Keskustelussa esitettiin muun muassa tällaisia mielipiteitä:
- On itsekästä jättää vaatteet silittämättä ennen niiden myyntiin laittamista; pitäisi ajatella muitakin kuin itseään
- Ihmiset eivät nykyään silitä vaatteita, koska eivät osaa; kotitaloustunteja tulisi lisätä (tätä ei suoraan mainittu, mutta ilmeisesti lisätunnit olisivat erityisesti tarkoitetut naisille)
- Sosiaalisessa mediassa "roikkumiseen" kuluvasta ajasta voisi jokainen aivan hyvin siirtää osan silittämiselle
- Koska perheenäidit 50-, 60-, 70- ja 80-luvuilla ehtivät silittää perheensä vaatteet pikkuhousuja myöten, tulee perheenäitien myös 2010-luvulla tehdä samoin; eivät kai he halua vaikuttaa laiskoilta; myöhäistä, vaikuttavat jo
- Kuvassa kauniilta näyttävästä vaatteesta saa paremman myyntihinnan, mihin tulee poikkeuksetta pyrkiä
- Kun ollaan tiettyyn brändiin keskittyvällä kirpputorilla, pitää pyrkiä myyntikuvissa sellaiseen esillepanoon, joka kunnioittaa brändin omaa visuaalista ilmettä
Nyt kun näitä listasin, meinaa oikein verenpaine nousta. Eilen pysyin ihailtavan rauhallisena; vastapuoli ei, mutta minäpä olenkin terapiassa oppinut ymmärtämään vähän myös vanhempieni sukupolven traumoja.
Vasta-argumenttini:
- Ei tarvitse, ellei halua. Jokainen on erilainen. Joku käyttää aikansa mieluummin muuhun ja sen myötä hyväksyy, ettei saa kirpputorilla myymästään tuotteesta parasta mahdollista hintaa. Hänen maailmansa ei siihen kaadu
- Se, että vaatii muita miellyttämään omaa esteettistä silmäänsä, on Äärimmäisen Itsekästä
- Eri asiat ovat tärkeitä 2010-luvulla kuin 1970-luvulla. Silittäminen kuuluu niihin asioihin, joiden suhteen on varaa valita (itse asiassa henkilökohtaisesti soisin, että ihmiset käyttäisivät aikaansa mieluummin muunlaisen sivistyksen hankkimiseen, mutta en koe, että on minulta pois, jos äitini sukupolvi haluaa edelleen tehdä sitä, missä on hyvä, eli silittää)
- Silittämättömyydessä ei siis ole kyse osaamattomuudesta eikä tietämättömyydestä, vaan valinnanvapaudesta. Muiden ihmisten valinnanvapauteen puuttuminen on Äärimmäisen Itsekästä
Konkluusio 1: Miten helvetin suuren melun silittämisestä saa aikaan?
Konkluusio 2: Onneksi oma sukupolveni näkee yksilönvapauden tärkeämpänä kuin ulkokultaisen muiden miellyttämisen.
No, tiedän kyllä etteivät nuo oikeita konkluusioita olleet. Keskustelu oli joka tapauksessa absurdiudessaan mainitsemisen arvoinen. Meitä on todellakin moneen junaan, meneväthän jotkut Allegrolla Pietariinkin. Idän Pikajunaa on kai turha edes mainita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti