Lapsi leikki toisessa huoneessa niin keskittyneesti, että laitoin musiikin soimaan ja jumppasin. CMX:n Rautakantele toimi yllättävän hyvin punnerrusmusiikkinakin, ehkä koska lyriikat ovat niin tutut ettei niihin "tarvinnut" keskittyä. Paitsi, että loppuvenyttely osui sopivasti Veden ääri -biisin kohdalle. Ei siinä olisi tullut jumpasta enää mitään. Tuosta kappaleesta olen viime kädessä ottanut tämän blogin nimen. Ei sanoitus ole tajunnanräjäyttävä sinänsä, mutta laulun tunnelma on vain usein sopinut yhteen minun elämäni tunnelmien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti