Olen taas/edelleen ahdistunut raha-asioiden vuoksi. Laahaan jäljessä laskujenmaksussa enkä saa sitä kierrettä katkeamaan. Joulukuun alussa tulee toki veronpalautus, jota odotan kuin kuuta nousevaa, mutta siihen tuntuu olevan vielä ikuisuus. Pitikö minun välttämättä hoidattaa hampaani kuntoon juuri tänä vuonna? Oliko pakko vaihtaa leveämpään sänkyyn? Ostaa lapselle tarhavaatetta uutena käytetyn sijaan? Pitikö parkkeerata alle viiden metrin päähän suojatiestä? Noloa.
Nyt aion vielä tuhlata 39 euroa ja hankkia itselleni sen saman työttömille tarkoitetun liikuntarannekkeen kuin viime vuonnakin. Sillä ajattelin (tällä kertaa oikeasti) käydä uimassa. Toisinaan ehkä vain uimahallin saunassa, koska kukapa minun tekemisiini puuttuisi. Ranneketta pidän totta puhuen enemmän sijoituksena kuin tuhluuna; itsetuntoni on romahtanut taas lopetettuani punnerrushaasteen. Jollain tavalla olisi siis pysyttävä liikkeessä, että selviää talvesta ja elämästä yleensäkin. Sitäpaitsi minä rakastan saunomista.
Vanhempani tulevat sunnuntaina kylään. Tulisikohan siivottua? Äiti kertoi, että isoveli haluaisi joulua vietettävän joukolla heillä. Sanoin, että siitä kutsusta joudun kieltäytymään. Minä ja O vietämme jouluaattoa omassa kodissamme, todennäköisesti kahdestaan. Pyhiksi voimme sitten lähteä äidilleni. Kunpa nyt jaksaisin pitää kiinni tästä suunnitelmastani, vaikka äiti aloittaa varmasti jo ylihuomenna siitä syyllistämisen. Jos minulta kysytään, niin parisataa kilometriä on melko sopiva etäisyys lähisukulaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti