pioni

pioni

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Opettajuudesta ym.

Aloin tänä aamuna miettiä viimeviikkoisia kurssipäiviäni ja onnistuin nopeasti saamaan itseni melko raivoisaan olotilaan. Jostain syystä olen hidas huomaamaan tilanteita, joissa tapahtuu jokin vääryys, esimerkiksi joku ihminen käyttäytyy sopimattomasti. Siis oikeastaan en huomaa asiaa itse siinä tilanteessa laisinkaan, vaan vasta jälkeenpäin mietin tapahtumia ja sitten kun olen mielessäni tehnyt jonkinlaisen koosteen esimerkiksi yhden ihmisen sanomisista, tulen vihaiseksi ja loukkaantuneeksi sille ihmiselle. Minun onnekseni nykyään voi monille tahoille antaa sähköisesti palautetta.

Nyt kokemani vääryys liittyi kurssin tämänkertaiseen opettajaan, joka näin jälkeenpäin ajateltuna kohteli meitä opiskelijoita todella tökerösti ja mitätöiden. Ei se mitään, olen minä yliopistollakin kohdannut vastaavaa esimerkiksi professorien taholta, mutta se on kuitenkin hieman eri asia. Yliopisto-opiskelu on ilmaista, kun taas tämä kurssi maksoi (puolisolleni) maltaita. Yliopistossa ei myöskään voi pitää epäreiluna opettajan olettamusta, että opiskelijat ovat häntä alemmalla tasolla akateemisissa taidoissa, tiedoissa ja kokemuksessa ylipäätään. Mutta kurssilla, jonka opiskelijoina on kaikenikäisiä ihmisiä kaikenlaisista (monet myös saman alan) taustoista, opettaja ei voi mielestäni tällaisia oletuksia tehdä, eikä varsinkaan kuuluttaa niitä suureen ääneen, tyyliin "Ettehän te tietenkään mitään osaa, työni on paskaa kun joudun opettamaan idiootteja!". (Ei näillä sanoilla, mutta viesti tuli selväksi useita kertoja kahden päivän aikana.) Opiskelutaitojen vähättelyä sai kokea esimerkiksi tilanteessa, jossa pyysimme opettajan mielipidettä (lähes valmiin) ryhmätyön toteutuksesta. Hän teki puolessa sekunnissa tulkinnan, että haluamme hänen tekevän koko työn puolestamme ja poistui hermostuneena luotamme. Ja siitä aiemmin kertomastani oikeinkirjoitus-anekdootistakin jätin pois opettajan toistuvan maininnan, että 99,9% hänelle palautettavista kirjoitustehtävistä sisältää yhdyssanavirheitä, koska ihmiset "ei vaan osaa".

Olen nääs tässä pohtinut, että noina kahtena päivänä havaitsin useita, siis lukuisia, tilanteita, joissa opettaja selkeästi yllättyi positiivisesti siitä, mitä me opiskelijat olimme saaneet aikaan. Yllätys näkyi hänen kasvoillaan ja elekielessään, mutta suustapa ei tullutkaan ulos mitään siihen viittaavaa, vaan pelkkää vähättelyä. Ehkä minulla kesti asian tajuamisessa näin kauan siksikin, että viestintä tosiaan oli itse tilanteessa täysin ristiriitaista. Olisi mielenkiintoista päästä opettajan mieleen ja selvittää, mistä moinen lukko positiivisen palautteen antamisessa kumpuaa. Ja tietysti: hänhän ei ole koulutukseltaan opettaja, vaan aivan muun alan ammattilainen, joka omien töidensä ohessa luennoi alastaan myös meille opiskelijoille. Samoin on kaikkien kurssin opettajien laita - voisin kirjoittaa pitkästikin siitä, miksi tämä ei ole hyvä ja miksi se on vähättelevää opettajaksi kouluttautuneita henkilöitä kohtaan, mutta en taida nyt lähteä siihen.

Onpas hyvä, että kirjoitin tämän tähän, koska samalla vahvistui tunne siitä, että ongelma tosiaan oli opettajan käytöksessä eikä meidän opiskelijoiden toiminnassa. Muuten olisin syyttänyt kaikesta osittain myös itseäni, kuten tapanani on. Harmittaa silti, että minä tai kukaan muu ei puuttunut käytökseen - toisaalta mitä sillä olisi saavutettu? Nyt saimme ryhmätyön valmiiksi ja tuotoksen voin laittaa portfoliooni, jos joskus sattuisin jotakin luovan alan työtä hakemaan. Olen kyllä siinä käsityksessä, että luovilla aloilla ns. hankalia ihmisiä olisi keskimääräistä enemmän; ehkä minun ei kannata ehdoin tahdoin sinne hakeutua, kun olen näin helposti loukkaantuva. Terapeuttini kutsui tätä piirrettä herkkyydeksi ja kehotti aina pohtimaan, miten voisin paremmin tulla toimeen sen kanssa. Jaa-a, en ole vielä keksinyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti